VW Passat ja vetonivelen vaihto

Hiihtoloma on takana ja palaamme hallien paukkeeseen. Aloitimme Ninan kanssa rennosti Passatin vetonivelen vaihdolla. Auto oli lähiaikoina ollut meillä vetonivelen vaihdossa, mutta jostain syystä tässä yksilössä kumi ei tahdo pysyä paikallaan. Kumi on melko kovaa ja kankeaa materiaalia toisin kuin mitä muistelen Ford Pumassa olleen joku aika sitten. Ehkä asennusvaiheessa kumia ei ole asetettu riittävän 'lyttyyn', että kääntövara riittää, kun auto kääntyy. Ken tietää.

Pyörä poistettiin tuttuun tapaan pulttipyssyllä ja oikeankokoisella hylsyllä. Napamutterin irroittamiseen etsimme sopivan kokoisen kuusiokolohyslyn ja napautimme sen lujasti napamutterin koloon kiinni vasaraa käyttäen. Avaamiseen haimme kakkospulttipyssyn, jota harvemmin käytetään, koska se on järisyttävän tehokas peli peruspyssyyn verrattuna. Tässä tapauksessa, kun napamutterit yleensä ovat kovalla tiukkuudella kiinni, voidaan käyttää järeämpiä metodeita.

Kuvassa näkyy paikaltaan lipsahtanut suojakumi. Kiinnikepanta lienee napsahtanut myös samassa rytäkässä.

Aina yhtä jännittävä napamutteri. Niiden tiukkuuksissa on yleensä erikoisuuksia, jotka kannattaa tarkistaa.
Tässä yksilössä kiristettiin ensin 115Nm tiukkuuteen ja käännettiin lisää 180 astetta pulttipyssyn avulla. Ennen jälkimmäistä, on hyvä piirtää merkit mutteriin ja pyörään, että tietää paljonko on mutteria kiertänyt.

Kuusiokolohylsy kokoa 16mm ja se tymäkämpi pulttipyssy.

Seuraavaksi irrotimme yläpallonivelet, jotta saimme rakenteen taipumaan ulospäin akselista ja näin saadaksemme vetonivelen pään ulos keskiöstä. Aluksi pohdimme, pitäisikö sisempää niveltä irroittaa lainkaan toisesta päästä, mutta päädyimme irrottamaan kuitenkin lähinnä kasaamisen helpottamiseksi. Sisempi nivel oli kiinni usealla ruuvilla ja haasteena tässä oli akselin pyöriminen, mikä varmaan johtui kokemattomuudestamme enimmäkseen. Saimme vinkkiä kuitenkin, että pulttipyssyllä ruuvit saa löysättyä...

Minä siihen sitten, että eihän se pulttipyssy sinne mahdu... jep, ei mahdu, mutta kuka sanoo, ettei voi käyttää puolta metriä jatkovartta ja nivelpalaa välissä päästäkseen hankaliin paikkoihin. Oppia ikä kaikki. Ja niinhän ne ruuvit sieltä irtosivat ja sitä myöten saimme koko nivelpaketin irti autosta.

Nina pähkäilee ruuvien irrottamisen kanssa.

Vasemman puoleinen ruuvi (jossa räikkä roikkuu) oli suopea ja lähti ongelmitta. Vaikka osoittautuikin vialliseksi (edellinen huoltaja kiristänyt mutterin venymiseen saakka). Oikean puoleinen ruuvi lähti pienellä vaivannäöllä, mutta itse nivelen poisto vaati erityistyökalua (alla).

Kuvan puristimella saimme nivelen irti kolostaan.

Saimme puuhastelun jälkeen koko paketin pöydälle tarkasteltavaksi. Tuimme akselin varrestaan ruuvipenkkiin, jotta saimme paremman kulman vetonivelen poisnapauttamiseksi. Niveltä napautetaan tarkalleen tietystä kohtaa ja erityisellä kuparivasaralla, sillä se on riittävän pehmeä, mutta napakka. Kovalla vasaralla saadaan aikaan lommoja ja naarmuja herkkään niveleen.

Koko mokkula irti varrestaan ja sen jälkeen poistetaan vanha suojakumi. 

Koko paketti pöydällä tarkasteltavana.

Uuden nivelen mukana tuli niin ikään napamutteri, suojakumi, pussillinen rasvaa, sokka ja niveleen kuuluvat brikat. Sokka asetettiin akselin päässä olevaan rakoseen. Uuden nivelen sisään puristettiin noin puolet pussin sisältämästä rasvasta ja toinen puoli säästettiin suojakumin sisälle puristettavaksi. On huomattava, että suojakumi on hyvä asentaa ensin ja sen jälkeen vasta nivel. Toisinkin päin on kuulemma joskus tapahtunut vahingossa. :)

Nivel asetetaan akselin päähän niin, että pooritukset menevät kohdakkain. Sen tuntee, kun kevyesti pyörittää niveltä akselin päässä ja nivel loksahtaa kyllä oikeille urille. Nivelen päähän kopautettiin pari kertaa napakasti ja sokka meni paikalleen. Palkitseva hetki.

Sokka ja sokan paikka akselissa.

Suojakumin yläreunaan yritimme laittaa hieman kontaktiliimaa, mutta koska rasvaa on paljon tässä kohtaa paljon, se oli melko hankalaa. Liimalla olisimme hieman edistäneet kumin pysymistä nivelen reunassa kiinni. Yhtä kaikki, laitoimme suojakumien kiinnikepannat kiinni. Ensin niiden omiin hakasiin pihtien avulla ja sitten pantakiristimien avulla. Nivelen reunaan tulevaa pantaa yritimme asettaa niin, että se tulisi mahdollisimman tarkasti nivelen reunassa olevaan koloon. Kumin alareunan taas yritimme jättää niin, että akselilla olisi väljyyttä kääntyä.

Paketti saatiin takaisin autoon, mutta pienin takaiskuin. Jälleen sama pallonivel temppuili ja pyysimme apua sen paikallesaamiseksi. Siinä hötäkässä opettaja teki mutteriin uudet kierteet, jotka kokivat pientä väkivaltaa kun kiireessä yritettiin saada sitä paikalleen. Ongelma oli nivelen 'akselissa', jossa oleva lovi ei ollut oikeassa kohtaa, kun ruuvia yritettiin asettaa paikalleen. Uusien kierteiden kanssa ruuvi kuitenkin saatiin paikalleen, kun rattia käännettiin äärioikealle, jolloin lovi oli oikeassa kulmassa. Hankala selittää toki näin blogikirjoituksessa. Mutta koettelemuksista voittoon, toivon ma.

Kiinnitimme pyörän paikalleen ja napamutterin alustavasti. Laskimme auton nosturilta, jotta voisimme kiristää paremmin. Pyörät saatiin 120Nm tiukkuuteen ja napamutteri 115Nm + 180 astetta.


Jekku

Note to self: kiireessä ei tule kuin sutta ja sekundaa! Mutta tästä työstä oppi paljon kaikkea uutta.