Kierteitä, kierteitä...

Saimme täsmäopetusta kierteiden tekemisestä, muttereiden ja ruuvien koon ja kierteytyksen määrittämisestä ja erilaisten materiaalien soveltumisesta keskenään (eli mistä ovat valmistettu). Käytimme erilaisia työkaluja, kuten kierrekampaa, kierreviilaa, työntömittaa, viilaa, kierrepakkaa ja erilaisia taulukoita kokojen määrittämiseen.

Meillä oli yhdeksän eri ruuvia määritettävänä. Niistä mitattiin aluksi halkaisija kierteiden kohdalta. Tässä on huomioitava, että halkaisija tulee mitata kierteen harjalta, joten työntömitan asettelu oikein on tärkeää. Työntömitan kärjissä on teroitetut kohdat, jotka uppoavat kierteen pohjalle. Seuraavaksi mitattiin ruuvin pituus (pl. kanta). Kierteiden nousu mitattiin joko kierreviilan päässä olevilla kammoilla tai erillisellä kierrekammalla, jossa on useita vaihtoehtoja mittaamiseen. Neljänneksi tarkistettiin ruuvin lujuusluokka, joka on yleensä merkitty suoraan ruuvin kantaan (esim. 8.8). Lujuusluokan perusteella laskettiin lujuus N/mm2 kaavalla 100 x A, kun A on lujuusluokan ensimmäinen arvo (esim. lujuusluokka 8.8 --> lujuus 100 x 8 = 800). Viimeisenä kirjattiin ruuvin merkintä, johon halkaisija muunnettiin M-luokaksi (esim. halkaisija 11,75mm --> luokka on M12).

Ruuvin halkaisijan mittaaminen työntömitalla.

Kierrekammalla tutkitaan kierteen nousu.

Hups, kuva vähän kenossa... tässä vertaillaan tuumaisten ja metristen ruuvien mittaamista.

Mutterin sisähalkaisijan mittaaminen työntömitalla.

Mutterin kierteen nousun mittaaminen kierrekammalla onnistuu tai ei onnistu. Hyvin pienten mutterien kanssa voi testata standardi ruuvien kanssa kierteiden sopivuutta ja päätellä sitä kautta kierteen laatua.

Muunnostaulukko metrimitoista tuumiksi.

Kierreviila. Tällä voidaan hangata huonoksi menneitä kierteitä tiettyyn pisteeseen saakka. Joskus ruuvi/mutteri on yksinkertaisesti vaihdettava. Erityisesti venyneitä ruuveja ei juuri kannata käyttää.

Kas, toinenkin kuva kierreviilasta. Päädyissä näkyy kierrekampamaiset osat, joilla myös voi tutkia kierteiden nousua.

Työntömitassa on kiinteä ja liikkuva mittaleuka, mittakärjet (näkyvät vastakkaisella puolella), metrinen ja tuumainen nooniusasteikko sekä mittakieli (joka ei kuvassa näy, mutta tulee työntömitan toisesta päästä).

Mitatut ruuvit... jos jonkin sorttista.

Kierrekammassa on aika moneen ruuviin sopiva nousu. Sekä tuumaisiin että metrisiin ruuveihin.

Pieniä haasteita kuulakärkikynän kanssa.. Ignore. Tässä näkyy kuitenkin tekemämme mittaukset. Suurin osa metrisiä, pari tuumaista ruuvia joukossa. Tuumaisten perässä olevat kirjaimet tarkoittavat: UNF = tiheäkierteinen ja UNC = harvakierteinen.

Kierrepakka.

Toinen kierrepakka. Tätä käytimme oman kierteen tekemiseen.

Tällä voitaisiin porata sisäkierteet.

Sahasimme 8mm kiinteästä pyöreästä metallitangosta 50mm pitkän pätkän per nuppi. Pätkän pää viilattiin tasaiseksi ja reunaan tehtiin noin 60 asteen viiste viilaa käyttäen. Viisteen tarkoitus on helpottaa kierteiden aloittamista.

Tässä pötkö on ruuvipenkissä ja kierrepakalla on saatu hyvä kierteytys tangonpätkään.

Jekku

Note to self: kierrepakalla kierrettäessä on hyvä tehdä kiertäminen vaiheittain ja ottaa rauhallisesti. Jos kierteen vääntää kerralla hirveällä voimalla, tanko voi mennä mutkalle ja kierre vinoon, puhumattakaan kierteiden harjojen kulumisesta jos metallisäikeet eivät ehdi välistä pois. Eli kierretään esim. 180 astetta, nykäistään aavistus takaisin päin, että murenat tippuvat pois, ja uudestaan 180 astetta... toistetaan, kunnes tarvittavan pitkä kierteytys on valmis.