Honda Accord - jarruputken vaihto

Jarruputkenvaihto työnä kuulosti alkuun varsin mukavalta hommalta, mutta kyllä se totuuskin hyvin pian paljastui. On aina mukavaa, että työssä on haastetta ja joutuu oikeasti miettimään, mitä tekee ja miten asiat toimii. Tämä nimenomainen työ antoi kyllä virikettä päänupille...

Koostamamme video ei täysin kerro sitä, millainen työ oli vaativuudeltaan. Kyse on tässä tapauksessa siis alkumetrejään ottavien opiskelijoiden näkökanta ;) Meillä meni aikaa jarruputken vaihtoon reilu 3 päivää. Tässä toki on hyvä muistaa, että meillä menee suuri osa ajasta odotteluun (opettaja neuvoo muitakin ryhmiä välillä) ja ongelmanratkaisuun.

   Jos ei nappaa lukea koko juttua, video löytyy jutun lopusta....

Hommahan lähti siitä, että Honda oli tuotu hinaten korjaamolle eli jarrut eivät siis toimineet. Opettaja luonnollisesti pyöritteli auton nosturille. Tiedossa oli, että asiakkaalla oli jotain tekemistä vian kanssa. Selvisi pian auton nostamisen jälkeen, että putkestahan puuttuu kämmenen pituinen pala välistä ja sitä oli yritetty hieman taitella, ettei jarrunesteet valu. Juu, ihan hauska lähtökohta ja siinä olikin kiva hymistellä...

Seurasimme putkea takarenkaan takaa ja totesimme, että tässä autossa ei ole minkäänlaisia katkaisukohtia suunniteltu, joten oli vaihdettava koko roska pellin alta aina takarenkaaseen asti. Videolla melkein näkyy kivasti millainen vääntelypalapeli oli kyseessä.

Putken päissä on (pellin alla ja takarenkaan takana kiinnikkeissä) juntturit, joka on hyvin ruuvinkaltainen, mutta se on yhdistetty jarruputkeen junttauksen avulla. Juntturissa on kierteet, joilla jarruputki saadaan tiiviisti kiinni.

Putki saatiin irti muutamassa osassa. Leikkurit kävivät useissa käsissä ja kovan työn jälkeen saatiin putkea poikki. Auton pohjassa oli lisäksi erillinen muovinen kotelo, jossa menivät polttoaine- ja jarruputket. Putket olivat möhnäytyneet kiinni muovikotelon uriin varsin tiukkaan ja luonnollisesti meidän kaipaamamme putki oli yhtä vaille taimmaisena vasten auton runkoa. Muutamasta kohdasta oli saatava kaikki etummaisetkin putket irti, että muovikoteloa saatiin höllättyä.

Putkien irroittamisessa sai olla äärimmäisen varovainen, ettei lisäkorjattavaa tule. Ollakseen jämäkkää putkea, haurastuneena ne vahingoittuvat kovin herkästi. Etenkin taivutellessa ja ylimääräisestä hankauksesta.

Juntturien irroittaminen seuraavaksi oli toinen suuri haaste. Pellin alta oli ensinnäkin haastavaa nähdä, mikä putki tarkalleen on oikea. Sen löytyessä haasteeksi muodostui valon, avaimen ja käden saaminen kaikki yhtäaikaa erittäin ahtaaseen tilaan. Loppupeleissä kun avain jotenkin löysi paikan, avaaminen hoitui sokkona. Tästä sainkin kivan mustelman ranteeseen :D Pieniä muistoja... Takarenkaan juntturi vaati renkaan irroitusta, mikä oli helppo nakki. Jännää oli se, että eräskin runkoon kiinnitetty putkenpidike oli niin ahtaasti asennettu ettei se lähtenyt lenkkiavaimella ellei sitä ensin kavennettu. Tämän kiinnikkeen paikkaa vaihdettiin suosiolla kokoomisvaiheessa.

Kyllä se putki sieltä viimein sitten lähti kuitenkin. Kaiken pätkimisen jälkeen tosin oli oltava hyvin perillä siitä, miten putki kääntyy missäkin katkaistussa kohdassa. Tätä seurattiin tarkasti aina kun joku pala saatiin irti autosta mallaamalla putken päitä yhteen sekä kasaamalla palat pöydälle toistensa perään oikein päin. Yhteen kohtaan laitettiin viikonlopun ajaksi maalarinteippiä, että vielä maanantaina tiedetään, miten sen mutkan kuuluu mennä. Maalarinteippiä laitettiin myös venttiilinaukkoihin roskien välttämiseksi.

Yhden sortin putkentaivutin.

Uutta putkea sai metritavarana varastolta. Lenkillä luonnollisesti, joten oli jännä homma saada siitä aikaiseksi samanlainen rusetti, mikä autosta irroitettiin. Ylläolevan kaltaisen putkentaivuttimien kanssa mentiin mutka ja mitta kerrallaan ja mielestäni onnistuimme aika kivasti hommassa. Ehkä n vajaan 10cm heitto ylimääräistä tuli takarenkaan paikkeilla, joka vaati pientä askartelua kiinnittämisen kanssa.

Uuden taivutellun putken paikalleensaaminen olikin sitten sen sortin seikkailu, että en oikein usko, miten se sitten lopuksi menikin niin hienosti. Veimme rusetin nostetun auton alle ja oli täysin epäuskoinen ettäkö tuo pitäisi sinne survoa, mutta näin jälkeenpäin ajatellen kun saimme ensin sujautettua lievällä väkivallalla putken pakoputken ja auton rungon väliin se siitä sitten lähti sujumaan. Ei toki täysin ongelmitta, mutta loogisesti. Takaosassa putki piti ujuttaa pienestä välistä renkaan taakse ja vaati sen, että yksi työntää auton alta ja toinen yrittää saada otteen renkaan toiselta puolen.

Muovikoteloon auton alle putki meni ainakin näennäisesti hyvin. Vanhaan koloon sitä oli lähes mahdoton yrittää tunkea enää, joten se sijoitettiin muovikotelon etureunaan muovin reunan ja toisen putken väliin (tämä putki toki vielä oman muoviuransa suojassa, joten ei putki putkea vasten). Muovikotelo tiukasti kiinnikkeillään runkoon kiinni ja lisäksi vielä nippusiteitä varmistamaan tuentaa.

Etupäästään putkea oli pakko suoristaa, että putki saatiin ylipäätään vietyä pellin alle. Tässä kohtaa ei ollut täysin työturvallisuuden mukaista toimintaa, koska oli melkein välttämätöntä yhden olla vetämässä putkea pellin alta ja toisen olla auton alla ohjaamassa putkea ylöspäin. Eli auto oli nosturilla ilmassa ja yksi keikkuu siellä ylhäällä taskulampun kanssa. Toki, kun putki saatiin viimein lähelle kiinnityspaikkaansa, sitä piti uudestaan taivuttaa, jotta se saatiin oikeaan kulmaan. Ei helppo juttu... kuten muistatte, pelkästään juntturin irroittaminen oli haasteellista.

Ilmauspumppu.

Putkisetin jälkeen oli vuorossa putken ilmaus. Se tehtiin ylläolevan kaltaisella paineilmakäyttöisellä pumpulla, jossa on säiliö mahdollisia jarrunestetippoja varten. Pumpussa oleva letku liitettiin venttiiliin ja imulla pitäisi saada jarrunesteet jälleen kulkemaan putkessa. Samaan aikaan konepellin alla koko ajan joku vartioi jarrunestesäiliön tilaa ja tarvittaessa lisäsi nestettä. Tämä ilmaus tehtiin kaikille pyörille.

Pumpun käytöstä huolimatta jarru ei polkimesta painettaessa tuntunut muuttuvan juurikaan, joten päätettiin tehdä ilmaus vielä polkimen avulla uudestaan kaikkiin pyöriin. Käytännössä siis yksi istui kuskin paikalla, pumppasi nopeasti kolme kertaa ja neljännellä pitäen polkimen pohjassa... samalla huutaen 'paine!'. Tällöin venttiilin kimpussa ollut henkilö löysäsi lenkkiavaimella hieman venttiilin ruuvia, jotta saatiin virtaus aikaan. Tarvittaessa tämä toistettiin. Korjatusta putkesta roiskahti ihan hienosti, mutta toisen takarenkaan kohdalla virtaus ei ollut yhtä hyvä. Eturenkaiden kohdalla ei ollut puutteita.

Tämän jälkeen jarrupoljin oli selkeästi jäykempi ja tuntuvampi eikä mennyt täysin pohjaan. Opettaja teki seuraavaksi koeajon koulun pihalla ja käytti jarrudynamolla toisessa hallissa. Testerin mukaan ilmeisesti kaikki oli myös ihan jees (emme olleen siellä paikalla).

Jengissä oli mukana siis Albert, Akusti ja Nina minun lisäkseni.

Kaiken kukkuraksi minäkin pääsin testaamaan Hondan jarruja pienellä ajokierroksella .... ;)

Jekku

Note to self: nyt tarttis jossain päästä harjotteleen sitä manuaalilla ajamista, jos sitä taitoa tarvii joskus tuolla hallilla... O_o