Automuseo Bremenissä - todellinen ylläri pylläri

Vaikka olimme opintomatkaamme varten etsineet erilaisia kohteita käytäviksi, tämä automuseo ei ollut pompannut (ainakaan itselleni) missään eteen. Opettajamme löysi paikan sattumalta ollessaan päivällisellä kollegansa kanssa. Museo, tai pikemminkin eräänlainen autofiksareiden, harrastajien ja teeman mukaisten putiikkien yhteenlyöttäytymä, sijaitsi hiljaisemmalla alueella, jossa oli pari ravintolaa ja jonkin sortin kauppakeskus. Kaukana kuitenkin suurista turistivirroista ja reiteistä. Hostelliltamme oli kävelymatka kohteeseen, mutta yösijamme olikin sitten kauempana keskustasta. Puolensa kaikessa...

Paikallisen autokoulun toimisto samassa paikassa. :)

Poikkileikkaus jostain mersusta... sisällä näkyy helmojen rakenne ja elektroniikan piilopaikat.

Siisti kanisteri!

Iso halli päästä päähän täynnä vanhoja ja uusia autoja. Sivuilla putiikkeja, kahviloita, ravintoloita, korjaamoita, harrastajien pajoja...

Alueen kartta.

Jekku

Opintomatka Bremeniin 26.-28.05.2014

Opintomatkaa suunniteltiin alkuvuodesta lähtien. Miten, minne, missä ja milloin, olivat suuria kysymyksiä aluksi. Bremen tuli ehdotuksena opettajalta, eikä sen suhteen kenelläkään ollut valittamista. Kohteessa olisi kiintoisa Daimlerin autotehdas ja paikallinen koulu tutustuttavana. Matkan kustannuksiin varauduimme keväällä järjestetyillä pyörienvaihtotapahtumilla.

Lähtöpäivänä, 26.5.2014, kokoonnuimme Pirkkalan lentokentälle aamulla klo 9 ja siitä eteenpäin kaikki sujui oikein sujuvasti. Lentokoneessa istuimme kukin missä sattuu, mutta onneksi matka oli lyhyt. Joukossamme oli joitakin ensikertalaisia lentokoneen kyydissä.

Sään puolesta reissuun mahtui kaikenlaista keliä... ensimmäinen päivä oli täydellinen aurinkoinen ja lämmin lomakeli. Olkapäitä jopa hieman punotti illalla. Seuraavana päivänä oli pilvistä ja kosteaa, mikä enteili huononevaa säätä. Kolmantena päivänä satoikin koko päivän, mikä ei miellyttänyt juurikaan, kun teimme retken läheiseen automuseoon (laitan tästä oman postauksen) ja naapurikylään Sykeen ja tämä edellytti sään armoilla kävelyä kapsäkin kanssa.

Toisena päivänä oli pääkohteemme vuoro Daimlerin autotehdas Bremenissä, jossa valmistetaan Mercedes-Benz brändin C- ja E-luokkien malleja sekä SLK, SL ja GLK malleja. Lähdimme Mersun tehtaalle bussilla aamuvarhaisella ja keskellä peruslähiötä jäimme pois kyydistä. Kävelimme muutaman sata metriä ja näimme pätkän testirataa, suuren parkkipaikan täynnä mersuja ja vihdoin suuren lasisen päärakennuksen. Pyöreässä pihassa nökötti iso mersun tähtimerkki. Kiersimme pihan ja pääsimme aitauksen sisäänkäynnin kohdalle, jossa opettaja kävi neuvottelemassa vierailusta ja jäimme odottamaan hakijaa.

Mercedes-Benz:n vaikuttava merkki päärakennuksen pihalla.

Tutustumisen aluksi meidän johdatettiin luokkahuoneeseen, jossa meille annettiin kattava infopaketti tehtaan toiminnasta ja Daimlerin luvuista paikallisesti. Samassa paketissa esittelijä kertoi myös opiskelijavalinnasta tehtaan omaan koulutusohjelmaan ja selvästikin harvat ja valitut voivat päästä opiskelemaan tehtaalle. Opiskelijat tekevät käytännössä töitä vuorotellen opiskelun kanssa tehtaalla ja saavat näin palkkaa. Ylipäätään saksalaisessa ammattikoulujärjestelmässä opiskelijalla pitää olla työpaikka ennen kouluun hakemista, jossa käydään tekemässä kovaa työtä kun koulupäivinä harjoitellaan muunlaisia asioita, joita ei työpäivinä välttämättä voi aina tehdä tai mahdollisuutta niihin ei synny.

Tehdaskierroksella näimme auton valmistuksesta joitakin pääkohtia. Alussa oli iso rullallinen metallilevyä, josta kaikki lähtee. Lopussa seisoi rivi valmiita autoja. Hyvin karkeasti ottaen. Näimme järisyttävän puristuskoneen, joka 8000 tonnin voimalla puristaa metallilevyistä mm. ovipaneeleja. Robotit toimivat joka pisteessä ja kuljettivat osia eteenpäin. Niiden liikehdintää ja tarkkaa työskentelyä oli erittäin jännä seurata.

Kokoonpanolinjasto, joka oli loputtoman pitkä, kiemurteli pitkän hallin päästä päähän vuorotellen. Tiettyjen kokoonpanoalueiden rajat oli merkitty keltaisin viivoin ja niiden sisäpuolella alueen dedikoitujen henkilöiden tuli tehdä oma tehtävänsä. Linjasto nimittäin eteni verkkaisesti koko ajan, joten työpisteillä oli jatkuva paine edistyä ennalta määrättyä tahtia. Työpisteillä kiinnitettiin elektroniikkaa, umpioita, akseleita, muovi- ja kangasverhoiluja...

Viimeisenä kohteena tehdasalueella pääsimme seuraamaan testiradan käyttöä. Autot ajoivat ellipsin muotoista rataa, jonka toisessa päädyssä oli kallistettu radanpätkä. Siinä tuli ajaa n. 80-90 km/h. Lisäksi radalla on muita 'kaistoja', joissa on monttuja ja epätasaisuuksia. Autoilla ajettiin käytännössä aivan ääniasennoissa mm. ympyrää kääntäen ratti aivan ääriasentoon ja pitämällä reipasta vauhtia kuitenkin yllä. Näiden testien tarkoitus on löytää kolinoita, rahinoita tai muita outouksia auton käsittelyssä. Radalla testatut autot menevät pääasiassa Amerikan markkinoille, jossa vaaditaan tämänkaltaista testaamista.

Matka Bremeniin sujui kaikenkaikkiaan hienosti. Porukka pysyi kasassa ja sopivasti virallista ohjelmaa ja vapaa-aikaa piti hyvin mielenkiinnon yllä. Kenties ensi vuonna lähdemme uudelleen reissaamaan... :)

Bremenin yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä. Bremenin soittoniekat. Tartu jalkaan niin saat onnea osaksesi...? Kuvaani pääsi nätti random turisti. :)

Schnoorin alueella oli paljon mielenkiintoisia pieniä kohteita tutkittavana.

Muut söivät pitakebabin, kun minä taas 'lihamukin', koska en voi syödä leipää. Mukissa oli ranskalaisia, iso kauhallinen beef-suikaleita, reilusti salaattia ja hieman valkosipulikastiketta. Todella hyvä!

Hostellin aulassa odotellaan opettajaa saapuvaksi väliaikatapaamiseen.

Linssilude, photobomb, JP ja automuseon jännä vekotin.

Jekku

Note to self: aika ja kamat loppuu aina kesken.. laastaria ja kumpparit (sään puolesta) ens kerralla mukaan ;)

Kytkimen rakenne ja toiminta

Hyvin yksinkertaisesti sanottuna kytkimen tarkoitus on luoda yhteys moottorista vaihteistolle, kuten myös katkaista se tarvittaessa. Lähtökohtaisesti kytkinpoljin on yläasennossa ohjaamossa ja kytkin kytkettynä vauhtipyörään ja siten valmiina välittämään voimaa eteenpäin. Poljinta painettaessa kytkin saadaan irroitettua ja vaihdetta voidaan vaihtaa. Poljinta palautettaessa kytkin jälleen kytkeytyy ja voima välittyy vaihteen mukaisesti eteenpäin. Koska vauhtipyörä pyörii vinhasti, kytkinpoljin palautetaan rauhallisesti yläasentoon, jotta kytkeytyminen tapahtuu tasaisesti ja nykäyksettä.

Kuva: Sachs
Kuvassa näkyy painelaakeri (oik), levyjousi kytkimen kannessa eli painelevy (kesk) ja kytkinlevy (vas).

Kytkimiä on monenlaisia:
- monilevykytkin eli ns. märkäkytkin
- keskipakokytkin
- kierrejousitettuja yksi- ja kaksilevykytkimiä
- lautas- tai levyjousitettu yksilevykytkin (pääosin nykyään käytössä henkilöautoissa)

Mekaaninen kytkin on vaijerilla toimiva yksinkertainen ja edullinen mekanismi. Siinä polkimesta painettaessa voima välittyy kytkimen irroittamiseen vaijeria pitkin. Toisinaan vaijerimekanismi on itsesäätyvä, mutta mikäli ei, kytkimen välystä voidaan säätää säätömutterista. Liian pieni välys tosin voi aiheuttaa kytkimen kitkalevyn ylikuumenemista, kytkimen jatkuvaa luistamista, levyjousen jäykkyyden heikkenemistä ja vauhtipyörän paikoittaista ylikuumenemista.

Hydraulinen kytkin nimensä mukaisesti toimii nestepaineen avulla. Kytkinpolkimen yhteyteen on asennettu pääsylinteri. Työsylinteri ja kytkimen painelaakeri ovat vaihteistossa. Järjestelmän hyviä puolia ovat huoltovapaus, toimii myös pidemmillä etäisyyksillä ja se vaimentaa tehokaasti ääniä ja värinää.

Kytkinlevy. Kuva: How stuff works

Kytkinlevyn tarkoitus on välittää moottorin voima vauhtipyörän kautta vaihteistoon. Se koostuu molemmin puolin olevista kitkapinnoista, jousista ja vaimennuspellistä (jonka virallista nimeä en juuri nyt muista). Rakenne eroaa toki kytkinlevystä riippuen. Kitkalevypintojen välissä voi olla eräänlainen aaltopelti, joka vaimentaa kytkemisestä aiheutuvia värinöitä levyn suuntaisella alalla. Kuvassa näkyvät jouset vaimentavat kytkeytymisestä aiheutuvaa värinää pyörimissuunnan mukaisesti.

Kytkin liittyy olennaisesti vauhtipyörään, joka on kiinnitetty moottorin kampiakseliin. Vauhtipyörän hammaskehää käyttää starttimoottori, jonka avulla auto käynnistetään. Vauhtipyörään varastoituu energiaa, joka hyödynnetään moottorin tyhjien tahtien ja kuolokohtien aikana. Nimeltään kaksimassavauhtipyörä on jaettu kahteen osaan, ensiö- ja toisiovauhtipyörään. Ensiövauhtipyörä kiinnittyy kampiakseliin ja toisiovauhtipyörä kytkimeen. Kaksimassavauhtipyörä helpottaa vaihteiden vaihtamista, suojaa voimansiirron osia, vähentää vaihteiston ääniä ja sallii moottorin pienemmät käyntinopeudet.



Jekku