Peugeot 306 vm.-96 päästömittaus värinäanturin avulla

Katsastustarkistuksen yhteydessä teimme Rosen kanssa päästömittauksen tähän vanhempaan malliin, jossa mittaustoimenpiteessä ei käytetä OBD-pistoketta vaan moottorin kylkeen magneetilla kiinnittyvää anturia. Anturi tunnistaa värinästä kuinka monta kertaa minuutissa moottori pyörii ja sitä tarvitaan mittauksessa: ohjearvot ovat mittaukselle joutokäynnillä (alle 1000 1/min) ja mittaus yli 2000 1/min.

Pakoputkeen asetetaan mittarisondi, joka mittaa mm. häkä- ja hiilidioksidipitoisuuksia. Luulin ottaneeni kuvan testin näytöstä, mutta ilmeisestikään luulo ei ole tiedon väärti. 'Pösön' testi suoriutui testistä läpi.

Jekku

Note to self: värinäanturia ei kannata sijoittaa imusarjan välittömään läheisyyteen kuumuuden vuoksi.

Päästötesteri.

Värinäanturi ja magneetti.

Anturin valo palaa kun testi on käynnissä.

Muoviosien kolvausta

Yhteensulauttaminen ja paikkaaminen ei ehkä ole esteettisin tapa korjata muoviosia, mutta välttää uusien osien saapumiseen asti. Kolvauksen lisäksi liittämisessä voi kokeilla kuumailmapuhaltamista.

Kuvassa näkyy, että olen irrottanut yhden kiinnikenupin tukipalaksi poikkimenneeseen kohtaan. Tukimuovina käytettävän palan tulee olla samaa muovia kuin korjattavan osan.

Kuivuttuaan muovin pintaan tuli värivikaa. Pitää kokeilla toimiiko Turtle black tuohon. Kuvassa lohkeama näkyy selvemmin kuin 'livenä'.

Jekku

Fiesta parsitaan kokoon

Naapuriluokan projektiauto tuli viimein maalihallista. Sisusta oli saanut valkoisen värin. Harmillisesti jätin nappaamatta kuvan, miten kaikki johdot ja vaihdekeppi olivat käärittynä yhteen isoon myttyyn auton etuosaan. Ratti, tukirungon putki ja koko keskikonsolin kotelo olivat irti. Sain tämän projektiksi eilen ja ensimmäinen ajatus oli, että eihän tätä voi saada pakettiin. Kuvan mukaiseen pisteeseen asti kuitenkin pääsin.

Vielä on suuri nippu kytkimiä, liittimiä ja katkaistujakin johtoja joille pitäisi löytää oma paikka. Jännityksellä odotan, miten tässä käy.

Autoon on hitsattu oma turvakaari, joka toi haastetta tukirungon kiinnittämiselle. Olettaisin, että putken käyttäytymistä irroitettaessa saati leveyksiä ei oltu mitattu lainkaan tai riittävällä tarkkuudella. Pienellä väkivallalla kuitenkin se saatiin paikalleen.

...rassin lempinimi 'fiasko' tuntuu välillä ihan osuvalta ;)

Jekku

Volvo S40 -03 xenon-polttimoiden vaihto

Xenon -polttimot ilmoittavat vaivihkaa toimita-aikansa päättymisestä mm. värin tummenemisella/punertavuudella. Tänään oli hyvää aikaa vaihtaa molemmat polttimot. Toinen polttimoista oli jo trendikkään pinkki ja toinenkin hieman tummempi alkuperäiseen verrattuna. Tietenkään ennen ja jälkeen kuvia itse valoista en ottanut, mikä on vähän tylsä hama.

Xenon valot vaativat suuren jännitteen syttyäkseen, joten vaihtotoimenpidettä ennen on varmistettava, ettei suurjännite pääse purkautumaan asentajaan. Akkuun liitettiin ylläpitolaturi. Tämän jälkeen on turvallista myös irrottaa akun miinusnavan kenkä ilman, että esim. radion koodi häviäisi matkalla.

Ylläpitolaturi asetettiin ylläpitoasetukselle. Ennen miinuskengän irrottamista, laturin nipsu kenkään kiinni.

Umpion takana on suojakumin takana pistoke, mikä on liitetty suoraan polttimon kantaan. Tämä nypättiin ensimmäisenä pois. Pistokkeen jälkeen irrotettiin polttimon umpioon kiristävä muovinen kiinnike. Siinä on hakaset umpion ruuvien ympärillä ja se saatiin pois kiertämällä hieman. Katso, miten päin kiinnike asetetaan kokoamisvaiheessa.

Muovikiinnike, joka kiristää polttimon umpioon. Huomaa, yhden ruuvin ympärille tulee kokonainen rengas, kahden muun ruuvin alle vain ulokkeet. Näidehn hakasten perusteella on helppo päätellä, mihin suuntaan kiinnikettä käännetään.

Kiinnikkeen jälkeen polttimo itse oli helppo poistaa nyppäämällä kannasta. Uutta polttimoa ottaessa paketista on syytä muistaa, ettei polttimon lasiin saa koskea. Rasva ja lika lyhentävät polttimon elinikää. Paketin sisällä olikin liikuttamisen helpottamiseksi pahviläpät, joista nostamalla polttimo saatiin paketista pois. Kannasta saa hyvin kiinni tämän jälkeen.

Uuden polttimon ympärillä on pahviliuskat, joiden kanssa polttimo on helppo nostaa paketistaan koskematta itse polttimoon.

Polttimon kannassa on pieni aukko, joka suunnataan ylöspäin. Aukolle on vastinkappale, nipukka, johon lamppu napsahtaa kiinni. Tämän jälkeen muovinen kiinnike jälleen takaisin. Polttimon kaapeli paikalleen. Pyörittämällä kevyesti oikean kohdan löytää. Nimittäin katsomalla ei tule kuin paha mieli. Hyvä kun kädet mahtuivat sekaan. Viimeiseksi kumisuoja.

Suojakumi, polttimon tulppa ja musta nippeli on polttimon kanta.

Jekku

Note to self: suurjännitteen kanssa ei ole leikkimistä, joten kysyinkin 'hölmönä' opettajalta, miksi ylläpitolaturin kanssa homma sitten on kuitenkin ok? Jännite ylläpitolaturin kanssa on kuitenkin kovin pieni, eli ei lainkaan sama kuin mikä akun kautta.

Viimasuoja

Paksua eristevaahtolevyä ja nippusiteitä. Tarpeellinen näillä pakkasilla.