Korin huoltoa - pesu ja vahaus

Volvo sai hyvää perushoivaa, kun veimme sen pesuun pesuhalliin. Autoshampoota ämpärilliseen lämpimähköä vettä ja reilulla sienellisellä jynssäsimme. Huolellisesta kuuraamisesta huolimatta pieni rantu jäi oikean puolen kylkeen, mutta hyvää työtä kaikenkaikkiaan. Pesupuuhissa hääräsi kanssani Nina ja Kusti.





Pesun jälkeen siirryimme omaan halliin kuivaamaan. Ja tietysti, koska hallissa oli ruuhkaa, ei sekään voinut onnistua kerrasta. Ajoin aluksi testihalliin ja myhäilin tyytyväisenä kun osasin jo ihan kivasti ajaa rullien yli reippaasti. Mutta ei, auto piti sittenkin ajaa isoon halliin, koska nosturille piti saada Kustin mauto. Eli ei muuta kun pakkia ja kurvaus viereiseen halliin.

Säämiskä käteen ja kuivaamaan. Säämiskä on siitä mukava, että kun sen puristaa kuivaksi se kyllä mukavasti tuottaa tulosta hieman kostealla pinnalla. Mutta kädet ei tykkää tuosta kosteasta liinasta ei sitten pätkääkään. Huonoa on myös se, että säämiskä ei imaise tehokkaasti poimuista vettä, kuten esimerkiksi jokin kankainen liina. Eli vahausvaiheessa vettä pulpahti mm. umpioiden reunasta joitakin pisaroita. Ei se vahaamista sinänsä haitannut, koska vaha soveltui myös kosteaan pintaan laitettavaksi, mutta vesi kasteli levitysliinani. Työ opettaa tekijäänsä. Ei voi tietää, ellei tee. :) Kuivaamisen jälkeen puhdistin pyyhkijänsulat Sinolilla (Lasolin sijasta, kun sattui olemaan loppu).

Sinol ja helppovaha Korrekilta. Pehmeitä liinoja.

Tässä vaiheessa otimme kumimatot autosta pois ja Nina pesi ne oikein harjan kanssa. Tuli hienot! Sillä välin minä kaivelin vahaustarvikkeet esiin. Vahatessa työnjako meni siten, että minä levitin vahaa liinalla kevyen kerroksen auton pintaan (ja tietysti unohdin sivuikkunat?) ja etu- ja takalaseihin. Nina tuli hetken päästä perässä puhtaan liinan kanssa kiillottaen. Katto oli haastava, koska olen pätkä, eikä hallissa ollut mitään jakkaraa saatavilla. Pitäisi ehkä ehdottaa sellaisen hankkimista, koska ei ole ensimmäinen kerta kun porrasjakkaralle olisi kysyntää.

Nina pesee mattoja.

Vahauksen jälkeen sain opettajalta vielä erityistä mustien muoviosien (ja muidenkin tummien alueiden) kirkastamiseen tarkoitettua vahaa. Annostelin sitä hieman liinaan ja sivelin mm. etuvalojen pyyhkimien juuressa oleviin harmaantuneisiin muoviosiin, tuulilasin alareunassa olevaan muoviin sekä kaikkien ikkunoiden reunakumeihin. Kovin pahasti harmaantuneet osat saivat kyllä ison muutoksen, mutta harmaus paistaa hieman silti läpi. Tyytyväinen olen silti lopputulokseen.

Ennen ja jälkeen kuvat.

Jekku

Note to self: säämiskällä on turha yrittää heti ensimmäisellä pyyhkäisyllä saada kohta kuivaksi, mikä on kokeneelle ehkä jo selvää. Mutta huomasin, että sillä kannattaa ensin tehdä hyvin suurpiirteinen pyyhintä ja puristaa usein kuivahkoksi. Ja jatkaa suurpiirteisyyttä kunnes auton pinnalla on enää pieni kosteus ja isot helmeilevät vesipisarat ovat vain pientä sumua auton pinnalla. Tämän jälkeen kuivataan säämiskä oikein kuivaksi puristamalla ja pyörivällä liikkeellä kuivataan.

Teoriaa, hollantilaisia vieraita, korin huoltoa ja muovirasioiden puhdistusta

Teorian täyteiseen alkuviikkoon on sopinut hupaisia yksityiskohtia. Maanantaina vietimme ison tovin hollantilaisten vieraiden kanssa ja he olivatkin intoa täynnä kyselemässä erilaisia asioita myös meiltä opiskelijoilta. Siinä oli mennä kieli solmuun englantia pitkästä aikaa solkatessa, mutta ilmeistä päätellen asiani kuitenkin meni ihan hyvin perille. He pohtivat mm. miten me tytöt olemme päätyneet opiskelemaan autoasentajiksi ja mistä asti se on meillä ollut toiveena.

Lisäksi he toivoivat saavansa vinkkejä siihen, miten Hollannissa saataisiin tytöt osallistumaan koulutukseen. Heidän mielestään tarve tytöille alalla on suuri, koska heillä monesti on suurempi kiinnostus asiakaspalveluun ja yksityiskohtaisempaan työntekoon. Puhetta oli myös luokkien koosta ja opettajien vähyydestä oppilaisiin nähden. Toki tämä hämmensi ja onhan totta, että yksi opettaja miltei kahtakymmentä opiskelijaa kohden on varsin vähän. Tämän kokoisesta ryhmästä kysymyksiä ammutaan vähintään viisi minuutissa kohti opettajaa. Missä on sitä, mistä saa tätä, onko sitä, onko siellä tuota ja meneekö tämä tänne ja mitä välinettä tähän työhön käytetään, jne. Menis ainakin minulla nuppi sekaisin...

Tiistaina jatkoimme teorian parissa ja korin huollosta selkeän aasin sillan kautta käärimme hihat ylös ja autot pesuun, vahaan ja muuhunkin korin huoltoon. Olinkin sitten melkein polvia myöten saippuavedessä loppupäivän. Hirveän hitaat kuivamaan nuo haalarit. :) Siitä tarkemmin seuraavassa postauksessa.

Pesujen ja puunausten jälkeen menimme sitten toiseen halliin. Saimme siellä jokaiselle omat tehtävät ja minä pääsin Viivin kanssa täyttelemään seinillä olevat lokerot, joihin tuli etsiä lisää muovipurnukoita ja kansia, joita maalarit käyttävät työssään. Seuraavaksi huuhtelimme muovisia säilytysrasioita. Kuivumista nopeutettiin hieman paineilmalla. Siinä sitä olikin iltapäiväksi hommaa. Tiistai-iltapäivänä piti olla tulityökorttiin vaadittu sammutusharjoitus, mutta se siirtyi perjantaille. Siitä lisää siis silloin...


Jekku

Note to self: jos meinaa avata vesiletkuun johtavan hanan, kannattaa ensin katsoa, mihin sillä letkulla sihtaa (ettei ainakaan omiin jalkoihin)... ja toinen asia, kun vahaa autoa, on hirveän hyvä varoa muoviosia sen vahan kanssa. Siitä jää ikävät jäljet. Onneksi opettajalla oli mustien osien kirkastamiseen tarkoitettua vahaa, joka auttoi tähän ongelmaan.

Kuva: www.tarvikkeet.fi

Voimansiirto -tehtävä

Voimansiirto -tehtävää varten tutkimme eri osia sekä autoissa että irtonaisina kappaleina hallissa. Nina koosti kuvaamistamme osista videon. Ryhmässämme oli myös Kusti ja Anton.

Liityin nyt myös Blogloviniin

Voit seurata blogiani kätevästi Bloglovinin avulla. Klikkaa.

Volvo ja vakaajatanko, eli 'koiranluu'

Jokin aika sitten tarkastelimme Volvo-rassukkaani, koska siitä kuului ikävää kolinaa. Ensiyrittämällä paukkeen syytä ei löydetty, joten oletimme välyksen (missä sitten olikin) aikaa myöten kasvavan sen verran, että sen paikantaminen olisi helpompaa. Määräaikaishuollon yhteydessä koliseva koiranluu sitten löytyi, kun perustarkastusta tehdessämme tutkimme akselistoa ja siihen liittyviä osia.

Vanha vakaajatanko näkyy tässä. Kapea pystysuuntainen tanko keskellä.

Koiranluu yhdistyy kallistuksenvakaajasta etuakseliin. Se on perusrakenteeltaan varsin yksinkertainen; tanko, jossa on pallonivelet päissä. Uusi osa oli jämäkkä käsituntumalta. Nivelet eivät käsin helposti liikkuneet uomissaan. Vanhassa oli siis selkeä ero nivelessä, joka oli kulunut. Se suoraan sanottuna lerpatti kolossaan, joten ei mikään ihme, että se siellä piti pauketta.

Volvo saatiin nosturille pian aamupäivästä. Tassunosturit ovat aina jännittäviä, koska auton painoon nähden, ne näyttävät minun silmääni hirveän epävakailta (vaikka eiväthän ne sitä ole). Tassunosturissa on pylväästä tulevat liikuteltavat ulokkeet, joissa on nostokohtiin aseteltavat levyt (eli tassut) päissä.

Koiranluun irroittamisessa oli muutamia kikkoja, jotka opettaja suopeasti meille jakoi. Nivelpäissä on kierteinen tanko ja mutteri. Tanko pujotetaan kiinnikekoloista läpi (akselissa ja kallistuksenvakaajassa) ja mutteri kierretään luonnollisesti tämän jälkeen, jotta saadaan tanko kiristettyä paikalleen. Rakenteessa oli jännää se, että mutteria väännettäessä nivel saattaa pyöriä mukana. Tällöin on hyvä ottaa putkipihdit ja etsiä hyvä kohta, josta pitää kierretankoa paikallaan, samalla kun räikkäavaimella avaa mutteria.

Toinen tapa on asettaa mutterin ympärille sopiva lenkkiavain ja kierretangon päähän kuusiokoloavain (räikkä). Vanhaa irrotettaessa tosin kuusiokolo oli päässyt aivan hyödyttömään kuntoon. Kolmas tyyli oli kokeilla pulttipyssyä, jonka periaatteessa pitäisi iskevällä voimalla saada mutteri löystymään.

Tangon toinen pää lähti ihan kivasti näillä vinkeillä, mutta toinen ei suostunut yhteistyöhön, vaikka meitä oli kaksi vääntämässä yhdessä vaiheessa. Lopulta käännyin opettajan puoleen ja otimme uudestaan jo kokeillun pulttipyssyn käyttöön. Opettaja käytti putkipihtejä puristaakseen tankoa ja minä paukutin pulttipyssyllä mutteria irti. Kyllähän se sieltä sitten lähti, kiitos opettajan vinkin ja jeesin.

Uusi koiranluu olikin sitten helppo laittaa ja se toimi hyvin kuusiokolomenetelmällä. Kiristyksen varmistin kuitenkin vielä opettajalta. Testiajo osoitti vaihdon olleen onnistunut! :)

Uusi yllä. Vanha alla.

Uusi asennettuna paikallaan.

Hommassa oli mukana Nina ja välillä Kustikin, mitä nyt mautoltaan ehti...