Lisäksi he toivoivat saavansa vinkkejä siihen, miten Hollannissa saataisiin tytöt osallistumaan koulutukseen. Heidän mielestään tarve tytöille alalla on suuri, koska heillä monesti on suurempi kiinnostus asiakaspalveluun ja yksityiskohtaisempaan työntekoon. Puhetta oli myös luokkien koosta ja opettajien vähyydestä oppilaisiin nähden. Toki tämä hämmensi ja onhan totta, että yksi opettaja miltei kahtakymmentä opiskelijaa kohden on varsin vähän. Tämän kokoisesta ryhmästä kysymyksiä ammutaan vähintään viisi minuutissa kohti opettajaa. Missä on sitä, mistä saa tätä, onko sitä, onko siellä tuota ja meneekö tämä tänne ja mitä välinettä tähän työhön käytetään, jne. Menis ainakin minulla nuppi sekaisin...
Tiistaina jatkoimme teorian parissa ja korin huollosta selkeän aasin sillan kautta käärimme hihat ylös ja autot pesuun, vahaan ja muuhunkin korin huoltoon. Olinkin sitten melkein polvia myöten saippuavedessä loppupäivän. Hirveän hitaat kuivamaan nuo haalarit. :) Siitä tarkemmin seuraavassa postauksessa.
Pesujen ja puunausten jälkeen menimme sitten toiseen halliin. Saimme siellä jokaiselle omat tehtävät ja minä pääsin Viivin kanssa täyttelemään seinillä olevat lokerot, joihin tuli etsiä lisää muovipurnukoita ja kansia, joita maalarit käyttävät työssään. Seuraavaksi huuhtelimme muovisia säilytysrasioita. Kuivumista nopeutettiin hieman paineilmalla. Siinä sitä olikin iltapäiväksi hommaa. Tiistai-iltapäivänä piti olla tulityökorttiin vaadittu sammutusharjoitus, mutta se siirtyi perjantaille. Siitä lisää siis silloin...
Jekku
Note to self: jos meinaa avata vesiletkuun johtavan hanan, kannattaa ensin katsoa, mihin sillä letkulla sihtaa (ettei ainakaan omiin jalkoihin)... ja toinen asia, kun vahaa autoa, on hirveän hyvä varoa muoviosia sen vahan kanssa. Siitä jää ikävät jäljet. Onneksi opettajalla oli mustien osien kirkastamiseen tarkoitettua vahaa, joka auttoi tähän ongelmaan.
 |
| Kuva: www.tarvikkeet.fi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti