Zafiran kansi kiinni

Saimme onneksemme koota vielä viime viikolla avaamamme Zafiran. Putsasimme tarkasti kannen tiivistekolon ja samoin vastapuolen pinnat moottorista. Käytimme puhdistuspraytä pinttyneiden tahrojen poistamiseen. Tiivisteurassa pyöräytin vipperiä talttapäämeisselin avulla, että myös uran alareunat puhdistuisivat kunnolla.

Uudet tulpat asennettiin paikalleen ja kiristettiin 25Nm:iin. Kannen pulteista yksi sukelsi moottorin ja kopan välistä jonnekin, emmekä koskaan sitä löytäneet. Haimme vastaavan uuden pultin. Hetken aikaa hölmöilimme magneettipuikon kanssa, josko pultti löytyisi... kunnes tajusimme, että turhaa se on alumiinipulttia magneetilla kalastella.

Öljyt tarkastimme asiakkaan toiveesta, mutta taso oli normaalitasolla. Vaihdosta ei ollut erikseen puhetta. Päästömittauksessa seuraavaksi totesimme lambda-arvon olevan koholla, jolloin saimmekin uuden oppitunnin siitä, mitä se tarkoittaa. Käytännössä jostain falskaa mittauksen aikana liikaa happea. Kokeilimme tehdä mittausta uudestaan tilkitsemällä hieman pakoputkea mittalaitteen ympäriltä. Tuloksetta. Autoa viimein nostaessamme huomattiin pari reilumpaa korjauskohtaa pakoputken liitoskohdissa. Syyllinen lukemiin siis löytyi. Asiakkaalle annettiin tiedoksi uudet löydökset.

Kannen tiivisteuran putsausta.

Moottorin pinnat puhtaaksi ennen tiivisteen ja kannen asennusta.

Uudet tulpat paikalleen. Kiristys 25Nm.

Puolat paikalleen, ruuvit kiinni, letkut kanteen kiinni, öljyjen tarkistus ja viimeinen puhdistus päältä.

Teimme vielä päästömittauksen, joka ilmoitti kohonnutta lambda-arvoa.

Toisena päivänä teimme koko päivän vastusharjoitusvideota, jonka toivon mukaan koostamme Ninan kanssa piakkoin.

Jekku

Note to self: alumiiniruuveja on turha kalastella magneetin avulla! ;)

TO: perushuoltoa ja koodausta

Panameran perushuoltoa aamutuimaan. Tarkistin rengaspaineet ja renkaiden urasyvyyden. Ammattimiehen jäljessä tarkistettiin välykset ja nivelet. Pissapojan tankki täytettiin. Seuraavaksi nostettiin auto ylös, ruuvattiin pohjapanssari irti ja valutettiin öljyt keräimeen. Työn lomassa keskustelimme erilaisista työtavoista ja työparini työurasta.

Perushuollon lisäksi päivän agenda oli hidastempoisehko. Hallissa oli eräs auto, jonka kaasupolkimen anturit näyttivät mystisiä lukemia. Yritin seurailla mitä keississä tapahtuu, mutta olin suoraan sanottuna hieman pihalla :D Kävimme välillä myyntipuolella tutkimassa vastaavanlaisen auton kaasupolkimen lukemia, jotta selviäisi, mikä on tyypillistä käytöstä tälle autolle. Auto tuli kuntoon, mutta minä jäin vielä hieman pohtimaan, että mitäs tässä nyt oikein tapahtuikaan.

Hallissa tovin nököttänyttä Carreraa yritettiin elvyttää testeriohjelmoinnilla. Ilmeisesti ongelma oli, että autoon on jossain vaiheessa siirretty uudet ohjainlaitteet, eikä auto osaa keskustella niiden kanssa. Positiivista oli kuitenkin se, että avainten koodaus onnistui maakoodia vaihtamalla ja kauko-ohjaimen lukitusmekanismi alkoi toimia. Tämä ei kuitenkaan auttanut auton käynnistettävyyteen. Koodauksenkin kanssa oli pientä epäselvyyttä, koska välillä testeri otti vastaan ohjelmointikoodeja ja välillä ei. Ohjelmointi ja ylipäätään näiden laitteiden keskinäinen suhde on minulle vielä kovin uutta, joten pystyin vain mielenkiinnolla seuraamaan, mitä auton ympärillä häärätään.

Perustarkistus moottoritilaan, pissapojan täyttö ja veden poistoaukkojen tarkistus. Jos poistoaukoissa on kumiset tulpat paikallaan, ne poistetaan.

Renkaat olivat oivallisessa kunnossa. Paineita oli reippaasti liikaa, joten niitä vähensin.

Tässä autossa rengaspainetarra löytyy kuskin puoleisen oven karmista.

Huoltohallissa työtä nopeuttavat huomattavasti letkut paineilmalle, vedelle ja eri laatuisille öljyille.

Vähän roiskahti. Täällä pidetään tarkasti huolta, että asiakkaan auto on puhdas myös pellin alta.

Autoissa on painepullo rengasrikkoja varten. Huolto-ohjelmaan kuuluu painepullon päivämäärän tarkistaminen.

Tässä autossa päiväystä oli vielä reilusti jäljellä.

Jekku

TO: Porschen ketjun kiristäjät

TO = työssäoppi

Päivän agendalla oli mm. ketjun kiristäjien asennusta, pientä perushuoltoa ja sekalaista sälää. Avustin valojen tarkistamisessa välillä toisella työmaalla ja ajoittain kävin tarkistelemassa Boxterin tilannetta, ettei paikat kuumene liikaa kuivaimen ollessa päällä. Opiskelin lisäksi lisää tietokantajärjestelmän käyttöä ja seurailin tarkasti aamutoimien (päivän varauslistat ja osien keräily) sujumista. Toki välissä minun piti itsestäni tehdä päivän pelle, kun piti jarrupoljinta painaa ja painoin kytkintä... siinä sitten ihmeteltiin, että missä vika. Mutta siellähän se penkin ja ratin välissä :D

Mutta kuitenkin suurimman osan ajasta taistelimme ketjun kiristäjien kanssa... Potilaamme saapui kympin maissa ja pääsin asettelemaan autoa nosturille ajolevyjen kanssa. Auto oli niin matala, että nosturin tallat eivät mahtuneet auton helman alle nostopaikoille.

Hoppa ylös ja ensimmäinen kiristäjän paikka olikin suoraan hollilla, eikä suurta etsintää tarvinut tehdä. Toisen huoltajan aiemmin näyttämä osienhaku- ja tarkistusjärjestelmä vielä osoitti hyvän kaaviokuvan siitä, millainen pala minnekin menee ja miten suurempi kokonaisuus koostuu näistä osista.

Ensimmäisen kiristäjän ollessa paikallaan, tyhjennettiin jäähdytysnestesäiliö, koska sen letku kulki toisen kiristäjän edessä. Letku tulisi siis irroittaa ennen kiristäjän vaihtoa. Ensin irrotettiin ilmanputsarinkotelo pois tieltä. Jonka jälkeen letkujen pannat saatiin hyvin auki, mutta lyhyet ja paksua materiaalia olevat letkut ovat hyvin hankalaa sorttia, koska ne eivät juuri taivu. Lisäksi letkut jämähtävät monesti tiukasti kiinni putkeen. Nitkuttelulla ja letkun päiden irroittelulla (putken ja letkun väliin varoen työkalua) voittoon. Samassa hötäkässä, ilmanputsarin aukon sisäpuolella, kaasuläppäkotelossa, kuminen suojus repsotti ja reuna oli työntynyt kaasuläppäkotelon sisään. Tämä voisi olla yksi syistä, jonka vuoksi asiakas autonsa toi huoltoon...

Kiristäjän irrottamisessa ei teknisesti ollut mitään erikoista, mutta tila oli erittäin ahdas, joten aikaa paloi pienen lenkkiavaimen kanssa nyhräämiseen ja asentojen vaihtamiseen. Uuden osan kiinnilaittaminen kuitenkin oli vielä tuplasti jännempää, koska kantta piti painaa tasaisesti jousen kanssa, että ruuvit saisi kiinni. Helpommin sanottu kuin tehty

Osien ollessa jälleen paikallaan, kiinnitettiin letkut ja niiden pannat, laturi ja eräs tiellä seikkaillut johtonippu. Ilmanputsarinkotelon kiinnitysaukkoihin vaihdettiin uudet kumit, jotka eivät pääse lipsumaan pois paikaltaan. Viimeisenä lisättiin jäähdytysnesteet, jotka oli poistettu. Vanhat olivat vielä hyvässä kunnossa äskettäin vaihdettuina.

Kun homma oli pulkassa, kone startattiin, että kuultaisiin ero alkuperäiseen. Oikein mukavat pörinät!

Tässä Boxter, josta en saanut viimeksi kuvaa. Sitä kovasti kuivatellaan.

Tässä eräs mielenkiintoinen vanhempi Porsche, jolle kävi pieni haaveri. Toivottavasti tähän saa tutustua lähemmin tulevaisuudessa.

Edellä mainittua haaveria ohjaamon puolelta. Huono kuva, mutta takana näkyvät putket ovat myös puhki sulaneet ja hieman kärähtänyttä pahvia.

Erilaisia kuvia alustan rakenteista. Erittäin mielenkiintoisia.

Matalan auton nostamiseksi ensin tunkattiin reunaa ylös, että alle saatiin sujautettua ajolevyt. Nämä mahdollistavat nostimen tallojen sijoittelun auton alle.

Uudet osat. Vasemmalla tiiviste ja oikealla ketjun kiristäjä.

Kiristäjiä asennetaan kaksi. Toinen tänne alapuolelle. Öljyastia alle, hieman ruuvia auki ja otetaan öljy talteen. Voidaan lisätä öljyä hukkaan menneen tilalle sitten sama määrä. Kiristäjän kansi näkyy suorakaiteenmuotoisen putkilenkin keskellä.

Suojaudutaan öljyltä. :) Ja varotaan avatessa, koska kannen takana on edellä esitelty jousi jännitteessä.

Jäähdytinnesteet valutetaan kahdesta lähteestä. Hanska kiertää paraikaa toista ja toinen ruuvi on saman putken varrella kuvan vasemmassa reunassa.

Jäähdyttimennesteen proppuihin laitettiin uudet alumiiniset tiivisteet. Vanhat olivat eri paria (kuvassa) ja suosivat huollossa käytettäväksi samaa materiaalia kuin mitä vastinkappale on.

Konehuoneessa piti tehdä hieman tilaa, että kiristimen hattuun pääsi käsiksi. Ensin kuvassa törröttävä, jo puoliksi irtonainen, letkunpätkä.

Seuraavaksi laturi.

Toista putkea yritimme toden teolla irroittaa, mutta ei tahtonut aika riittää. Tässä uusi kiristin on hatun alla. Suuritöisin vaihe alkamassa, eli ahtaassa paikassa hatun painaminen ja ruuvin kolojen löytäminen. Tiivisteenkään seikkailunhalu ei auttanut työn valmistumista.

Ahdasta on.

Konehuone on melko kompakti tapaus.

Lisäsimme uusvanhat jäähdytinnesteet paineilmalaitteen avulla. Olimme ottaneet talteen vanhat nesteet (ei niin kauan sitten laitetut, kirkkaat) ja hörpimme tällä letkuhärvelillä vadista vanhat säiliöön.

Jekku

Note to self: lounastauosta olis hyvä pitää kiinni... meinas aika lentää turhankin nopeaan :)

Tuutorin ominaisuudessa ja Zafiran käyntiongelmia

Saimme jo hieman enemmän toimia tuutorien ominaisuudessa ja mikäs sen mukavampaa. Opastimme paria ykkösluokkalaista katsastustarkastuksen ja päästömittauksen tekemiseen. Päästömittauskokelaasta, Peugeot 407:sta tutkimme myös, miksi peruutustutka ei toimi. Tätä varten katsoimme vikakoodit ja totesimme sieltä, että takavasen anturi on viallinen ja sen viereinen oikosulussa. Testasimme oikosulun tekevää anturia toimivan anturin paikalle todetaksemme, onko oikosulku anturissa vai johdoissa. Poistimme vanhat koodit, vaihdoimme anturien paikkaa ja käytimme autoa hieman saadaksemme parkkitutkan hereille ja luomaan vikakoodit. Uusien koodien perusteella vika oli onneksi anturissa, joten ongelman ratkaisemiseksi tarvittiin pari uutta anturia.

Päivän mittaan myös kävimme, minä, Nina ja Anton, vihdoin kokeilemassa paikallisessa ammattivaateliikkeessä malleja, joista tilataan meille omalla koolla tuutorivaatteet. Niihin saadaan Tredun logot ja teksti 'Autoasentaja TUUTORI'. Myös Akusti on tuutori, mutta hän oli harmillisesti sairaana. Hänelle valitsimme yhteistuumin sopivat vaatteet.

Peugeot 407 ja peruutustutkan toimimattomuuden tutkiminen.

Peugeotin testipistoke nostettavan käsinojan alla.

Nina ohjeistaa ykkösille päästömittauksen tekoa.

Ykköset tositoimissa.

Pian saamme tuutori-rensselit Tredu-merkein.

Otimme Ninan kanssa työn alle lisäksi Opel Zafiran, jossa ongelmana oli huono käyminen. Lähdimme aluksi jo kaivelemaan tulppia, mutta toki aiheesta meille muistutettiin, että on hyvä ensin katsoa vikakoodit. Vikakoodien luvusta tuskallisimmaksi vaiheeksi äityi testipistokkeen etsiminen. Ensin yritimme itse. Etsimme kuskin jalkatilasta ja sulakelaatikosta, joissa monesti pistoke on sijoitettu. Toisena vaihtoehtona epäilimme keskikonsolin tuhka-/roskakippoa, johon löysimme irroitusohjeen käsikirjasta. Ensinnäkään ohjeen mukainen toiminta ei johtanut mihinkään vaikka sitä kokeili useampi ihminen.

Samaan aikaan minä etsin Autodatasta ohjetta testipistokkeen löytämiseen. Saimme 'kartan', joka ei näyttänyt tämän auton osilta laisinkaan. Se osoitti kuvassa keskikonsolin ja kojelaudan, mutta jätti kuvasta pois käsijarrun ja sen kotelon. Googletimme myös ohjeita, mutta emme tulleet hulluja hurskaammaksi ohjeesta 'käsijarrun alta', koska mielestämme siellä ei ollut mitään muuta kuin liimattu muovikoriste. Opettaja vinkkasi useamman tovin jo taisteltuamme, että voisi kokeilla katsoa testerin tietokannasta ohjeita. Minä en ollut ajatellutkaan asiaa, koska testeriä yleensä käytetään pistokkeen kanssa... eli osa tiedoista on saatavilla toki ilman yhteyttä autoon. Sieltä löytyikin sitten ihan valokuvaohjeet ja pistoke tosiaan oli käsijarrun allaolevan muoviläpyskän alla. Läpyskän saimme ohjeiden mukaisesti irroitettua pitkän ruuvimeisselin avulla.

Hyvänen aika, että oli etsimistä tämän pistokkeen kanssa...

Zafiran kattila muovikuoren alta paljastettuna.

Tulpat ja tulpan reiät täynnä öljyä ja möhnää. Pistimme uudet tulpat hankintaan.

Putsasimme tulpanreiät varoen pitkällä ruuvarilla ja paperilla, johon suihkautimme puhdistusspraytä.

Kärsineet tulpat.

Mutta oli aika pohtia, mistä öljy tulppiin seikkailee...

Epäilys kohdistui venttiilikopan tiivisteeseen ja irroitettaessa se oli osittain huonosti kiinni. Uuden saimme haettua, mutta liekö saamme itse vielä koota... sen kertoo toinen tarina.

Jekku

Note to self: melkein mitä tahansa kun alkaa tekemään ja diagnosoimaan, on hyvä aloittaa vikakoodeilla! Ja ne voi lukea, vaikka ei erityisesti tarvitsisikaan... ei siitä ainakaan haittaa ole.

TO: uitettu Boxter S

TO = työssäoppi

Aluksi työn alla oli Cayenne S, johon tehtiin pieni perushuolto. Öljyt ja suodatin vaihdettiin, sisäilmansuodatin uusittiin, tarkistettiin rengaspaineet ja rasvattiin lukot sekä saranat. Suodattimen tiivisteen unohdin voidella ja tietysti heti tuntui, että ihan perusasiatkin katoavat mielestä, kun on ammattimiesten seurassa 'häröilemässä'.

Seurasin myös toisen Cayennen jarrunesteiden vaihtoa ja sain opastusta laitteen käyttöön. Porscheissa usein täysi vaihto tehdään parin vuoden välein. Enemmän ja vähemmän seikkailin hallissa tutkimassa erilaisia töitä. Eräässä autossa oli ongelmia ahtimien kanssa. Niitä yritettiin herätellä ilmamassamittarien vaihdolla ja eri putkiliitäntöjen tarkistuksella, tuloksetta. Toisessa taas irroitettiin sadetunnistimen kiinnikkeestä anturia, jotta auto voitaisiin viedä tuulilasin vaihtoon yläkertaan. Kolmanteen suoritettiin useita pieniä kampanjaosien vaihtoa ja fiksauksia, koska auto oli menossa täyspuunauksen kautta myyntiin alakertaan.

Boxter S:n kanssa sainkin sitten ihan itsenäisesti edetä, koska sillä ei ollut kiire minnekään. Ongelman nimi oli se, että vedenpoistoaukot olivat menneet tukkoon ja vesi oli tulvinut sisään autoon. Lähdin irrottamaan autosta penkkejä ja mattoja. Jotta maton sai järkevästi koholleen kuivausta varten,oli irroitettava turvavöiden pultit, jalkalistat ja muutamia kiinnikenappeja. Maton alapuolella oli sienimäinen pehmuste/äänieriste, josta pystyin puristamaan vettä aika tavalla. Minulla oli kourallinen rättejä ja ämpäri, johon puristaa vettä. Kun sain enimmät vedet pois maton ja peltilattian välistä, kohotin maton puupalikoiden avulla hieman ilmaan, jotta ilma pääsisi kiertämään lattian tasolla.

Penkin alla olleesta keskusyksiköstä (lähinnä keskuslukitus, penkkisähköt ja mahdollisesti muutamia muitakin osia kattava laite) suorastaan kykeni kaatamaan vettä, joten se oli mennyttä kalua. Laatikkoon yhdistyneet liittimet puhdistin jonkin sortin elektroniikka puhdistusspraylla, josko ne vielä heräisi siitä henkiin. Katsotaan, mitä reppanalle käy...

Pahoittelen kuvien puutetta. Jollakin jäi puhelin kotiin :)


Jekku