Aixam GTO vm.-13, 20 000km huolto

Ninan mopoautoon teimme määräaikaishuoltoon liittyviä töitä. Aloitimme jarrujen huoltamisella. Etujarruihin piti hakea jarrupalat. Takajarrujen kengät olivat hyvässä kunnossa. Hieman pyyhkäisin kitkapintoja hiomakankaalla ja sylinterin toiminnan testasimme painamalla jarrukenkää hieman sisäänpäin, jolloin vastakkaisen puolen kenkä työntyy ulospäin.

Etujarrujen levyt olivat vielä hyvässä kunnossa. Jarrusatula on hieman eri kokoluokkaa kuin henkilöautossa.

Jarrupaloissa on anturit, jotka ilmoittavat jarrupalojen kulumisesta loppuun. Molemmilla puolilla sisemmät palat olivat käytännössä läpipuhki, kun taas ulommat palat olivat vielä melko hyvät. Liekö tämä sitten mautojen lelurakenteen vika vai onko ne aiemmin asennettu väärin?

Anturin kuparilangat menevät palan sisällä ja kitkapinnan kuluessa lankaan saakka

Takaa irrotettiin ensin naparuuvi, mikä yhdistää jarrut ja pyörän joustintuen alapäähän. Jarrurummun kuvun irrottamiseksi käytettiin kuvankaltaista työkalua, jonka reiät aseteltiin pyörän kiinnitystappeihin ja kiristettiin pyörän omilla muttereilla. Sinistä 'kahvaa' tömäytettiin pari kertaa napakasti ulospäin rummusta, jolloin rumpu irtoaa nykäysten voimalla.

Rumpu. Ylhäällä sylinteri, jonka toimivuus testattiin liikuttelemalla kenkiä. Kirkkaat metalliset pyörylät ovat tämän rumpujarrun kiristysmekanismi...

Takana pieni neliskanttinen laatikko sisältää ilmansuodattimen, joka piti vaihtaa.

Vanha (kuvassa) sai väistyä uuden ja puhtaan tieltä.

Moottoriöljyt vaihdettiin. Nina asettaa keräintä öljypohjan alle.

Vajaa pari litraa mahtuu GTO:hon öljyä.

'lor lor'

Uusi öljynsuodatin oli.... valkoinen. :D Söpö tapaus, kuin pieni porsliinikuppi. Harmi vain, että se on yhden kuraisen kelin jälkeen yhtä massaa muun kuraisen pohjan kanssa.

Välillä täytyy hassutella...

Vaihteistoöljyn vaihto: ensin proppu auki ja vanhat öljyt valutetaan pois.

Vaihteistoöljyä vaihdettaessa avataan pohjassa oleva proppu, kuten moottoriöljyn vaihdossakin. Öljyt valutetaan ja voidaan kaataa öljyn keräimeen moottoriöljyn kanssa. Öjyjen valuttua, voidaan avata huohotusmutteri, joka on yleensä päälipuolella. Tässä tapauksessa jouduimme poistamaan tieltä ensin ilmansuodattimen kotelon ja mutterin päässä oli pieni pätkä letkua.

Tarkistusproppu avattiin seuraavaksi, mikä löytyy puolestaan jostain vaihteiston sivulta. Seuraavassa on kuvia vaihteistoöljyn täyttämiseen tarvittavan pullon käyttämisestä. Pullosta laitetaan 'pistoolin' avulla öljyä päälimmäisen huohotusmutterin reiän kautta ja samalla Nina seurasi tilannetta tarkistuspropun puolella. Kun öljy tulee tarkistuspropun puolelta ulos, sitä on riittävästi. Tämän jälkeen kaikki proput voidaan jälleen sulkea.

Tämä kapistus saatiin varastolta vaihteistoöljyn täyttämiseen.

Ensin pönikkään lisätään painetta...

...ihan tavallisella ilmanpainemittarilla varustetulla letkulla. Esim. 3 bar.

Avataan suutin 'pistoolin' päässä.

Ja avataan hana pullon suulla. Kuvaan eksyi kuitenkin kiinnioleva hana, joten hana kääntyy tästä 90 astetta.

Vaihteistoöljypropun (pohjassa) päässä oli 'karvoja', joita kovasti kummastelimme. Ne olivat kuitenkin aivan pieniä metallihippusia, jotka propussa oleva magneetti on kerännyt itseensä vaihteistoöljyn seasta. Hippuja ei teoriassa pitäisi öljyllä voidellussa vaihteistossa olla, eihän? Maailma ei kuitenkaan ole täydellinen, joten aina joku osa pääsee hiertämään jostain. Nämä pienet hiertymät saavat metallista irtoamaan aivan pientä metallipölyä ja hippua, jotka kertyvät sitten propun päähän. Näin ne eivät muuta öljyn koostumusta hiontamassaksi koneistossa.


Jekku

Note to self: moottoriöljyn, kuten myös vaiheistoöljyn, proppujen tiivisteet on syytä vaihtaa joka kerta. Ne on tarkoitettu kerran kiristettäviksi, jolloin ne painuvat hieman kasaan.

Ranskalainen visiitti, Viialan vaneritehdas 17.5.2014

Kävin piipahtamassa ranskalaisessa visiitissä, joka järjestettiin tässä meikäläisen kodin kulmilla. Pyöräilin sinne sutjakasti sähköpyörällä parissa minuutissa... ;)

Paikalla oli niin vanhaa kuin uuttakin ranskalaista menopeliä. Myynnissä oli makkaraa, lättyjä, kahvia, munkkeja ja hernekeittoa. Päivä oli mitä suotuisin tällaiselle tapahtumalle. Toivottavasti tapahtuma järjestetään myös ensi vuonna!

Jekku

Ford Sierra, starttimoottorin kunnon tarkastus

Ford Sierran startissa oli jotain vikaa, joten se piti kaivella esiin moottorin kyljestä ja tutkia asiaa tarkemmin. Nostimme auton ylös ja startti oli helposti tarjolla alakautta. Alkuun testasimme akun kanssa, toimiiko startti ylipäätään. Liitimme napoihin piuhat ja vastaavasti samoin starttiin. Mitään ei tapahtunut kuitenkaan...

Itse starttimoottorin toiminnasta ja rakenteesta pitää tehdä toinen postaus lisää, joten olkoon tämä päivitys siitä, mitä tänään teimme. Avasimme startin ja ihmettelimme kuluneita hiiliä (yksi jopa puuttui kokonaan), järjetöntä määrää likaa ja öljyä startin sisällä ja ylipäätään, miten mokkula avataan. Lopuksi pesukoneeseen päätyivät kaikki pesunkestävät osat.

Nostimme auton ylös, jotta pääsimme starttiin käsiksi. Se on tuo kaksiosainen möykky keskellä kuvaa.

Tarkoitus oli testata, onko startti toimiva. Liitimme akun navat solenoidin liittimiin, mutta emme saaneet starttia käynnistymään.

Patentti. Akun napojen kanssa tulee kuitenkin varoa, ettei vahingossa yhdistä napoja metallisella työkalulla tai muulla kappaleella.

Startti purettiin osiin... ruuveja irti, että saimme suuremman kotelon auki.

Sisällä planeettapyörästö.

Tämä hammastus yhdistyy edellisen kuvan planeettapyörästöön, keskelle.

Startin sisällä on 'ankkuri'?

Startin toisessa päällä oleva kupu ja sen alla tiivisteitä ja lukkorengas.

Hieman huonompi kuva, mutta tässä ankkuri ja toinen pääty, missä on 'hiilisilta' vielä kiinnitettynä. Se lähti vain raakaa voimaa käyttämällä ja nytkyttämällä pääliosa pois.

Täsä näkee hyvin millaisessa kunnossa sisuskalut olivat.

Jekku

Kierteiden korjaus holkki-menetelmällä

Päivän aiheena kierteiden korjausta (harjoittelua) ja polttoleikkaamista. Kierteiden korjaamista varten tarvitsimme luonnollisesti pilalle menneitä kierteitä tai katkenneita pultteja useampia. Otimme yhden harjoitusmoottoreista, jonka kanteen ruuvasimme kourallisen M8 vahvuisia ruuveja. Kiristimme niitä, kunnes ne menivät poikki.

Katkenneiden tynkien keskelle tehtiin pistepuikolla ja vasaralla kunnon reikä poraamista varten, ettei pora alka hakemaan uraa sivuun. Tämä on hankala vaihe, koska katkennut kohta ei aina ole siisti ja tasainen. Esimerkiksi oma pultinpääni oli erityisen 'mäkinen', joten sain askarrella pistepuikon kanssa hieman luovasti, että sain tehtyä kunnon porauskohdan aivan keskelle.

Ensin porattiin pienellä terällä. Kokeilimme ensin 6mm terää, mutta tuntui olevan kovin hankalaa. Vaihdoimme 4mm terään, joka pureutui paremmin. Suurensin omaani vielä 6mm terällä tämän jälkeen. Seuraavaksi mittasimme M8 kierre-elementin ulkohalkaisijan, liki 12mm, jonka perusteella porasimme 10,5mm reiän pultin kohdalle.

Tähän isompaan reikään kiersimme kierretappisarjan avulla uudet kierteet. Sarjassa on kolme eri tasoista kierteensorvaustappia ja väännin. Sarjaa käytetään aloittaen tylpemmällä I -tason tapilla, jota seuraa II -tason tappi jne. Kierteiden sorvauksen jälkeen kierre-elementtiä voidaan kokeilla luotuihin kierteisiin.

Kierre-elementti asennetaan uusiin kierteisiin niin, että se ensin ruuvataan kiinni sisäkierrettä vastaavaan ruuviin, jossa on lisämutteri (katso kuvista). Ennen elementin asettamista kierteille lisätään vielä kierrelukitetta. Elementti kierretään lukitteen kanssa uuteen kierteytykseen kääntämällä ruuvin päästä, kunnes elementin reuna on samalla tasolla poratun kierteytyksen ylärenan kanssa.

Ruuvi saadaan pois pitämällä lenkkiavaimella kiinni mutterista ja vääntämällä mutteria esim. räikällä ja hylsyllä. Tämän jälkeen meillä on uusi kierre valmiina M8 ruuvia varten.

Ensimmäinen ruuvimme oli turhan pitkä... katkaisimme sen mäjäyttämällä päätä vasaralla.

Useampi katkennut ruuvi ja kädessäni M8 kierre-elementti.

Alkuun porattiin reikä katkenneen ruuvin päähän.

Melkeinpä keskelle saatu porausreikä.

Tässä jo 10,5mm reikä ja mallina M8 kierre-elementti.

Kierretappisarja.

Tappi kiinnitetään vääntimeen.

Asetetaan kierretappi kohtisuoraan porattuun reikään nähden ja sorvataan varoen. Välillä kannattaa kääntää vastapäivään, etteivät irronneet metallilastut pilaa muodostunutta kierrettä jäädessään terien ja seinämän väliin.

Rose tekee kierrettä.

Vasemmalla on M8 kierre-elementti ja oikealla kiinnittämiseen tarvittava ruuvi muttereineen.

Kierrelukitetta kierteisiin ennen kierre-elementin asentamista.

Lukitetta kierteissä.

Oma elementtini jäi hieman reiän yläreunan tason yläpuolelle, mutta kaikkia porattuja reikiä ei saatu riittävän syviksi.

*****

Polttoleikkaamisharjoituksessa emme kovin syvällisesti paneutuneet tehtävän taustoihin. Eli mitä voi leikata tai missä tilanteissa meillä voitaisiin jotain polttoleikata. Aloitin sytyttämällä liekin polttimeen. Avasin siis happihanan ja hieman asetyleenihanaa (molempien pullojen venttiilit luonnollisesti avattu tätä ennen). Sytytetään liekki sytyttimellä polttimen päähän. Säädetään liekkiä hanoja kääntämällä niin, että aivan suuttimen päähän tulee n 3mm erittäin kirkas piikkimäinen liekki ja tämän ympärillä hieman suurempi huntumainen liekki.

Liekki viedään aivan poltettavan materiaalin reunaan ja kirkas pistemäinen liekki materiaalin tuntumaan. Poltetaan punahehkuiseksi ja tämän jälkeen painetaan lisähappiliipasimesta, joka leikkaa materiaalista läpi. Leikkaussuihkua viedään rauhalliseen tahtiin leikkaussuuntaan, kunnes valmista. On katsottava, että leikkaussuihkulla on tilaa myös materiaalin toisella puolella ja ettei palavaa materiaalia lennä syttyville pinnoille. Oma varustus on suojakäsineet ja maski turvakenkien lisäksi.

Kaasuhitsauslaitteisto.

Leikattava levy oli tuettu niin, että leikkaussuihku lähtee pöydän reunan alle.

Leikattu pala tipahti leikkaamisen jälkeen omalla painollaan ritilälle.

Jekku

Tipparenun äänenvaimennus

Yksi päivä kului äänenvaimennuksen parissa. Kyllä, se on hidasta puuhaa. Kuvissa näkyvä musta kuvioitu pinta on erityistä äänenvaimennusmattoa, jossa on tarrakiinnitys itsessään. Jaoimme auton Rosen kanssa. Minä tein oikean puolen (kuvissa) ja Rose vasemman puolen samaan tapaan. Aikaa työ vei, mutta se oli oikein hauskaa.

Renun takaosa ilman mattoa on kuin koliseva silakkasäilykepurkki, joten kuulemma vaimennuksella on näin jälkikäteen kuultuna ollut erittäin positiivinen vaikutus!

Kuvasta ei näy, että pinta koostuu osin hyvin pienistä paloista, koska halusimme hyödyntää kaiken kalliin maton. Onneksi materiaalin muotoilu ja asennus on todella helppoa.

Rengaskotelot ja seinämä olivat kuulemma tärkeimpien vaimennuksen kohteita, joten lähdimme niistä liikkeelle ja katsoimme, mihin asti mattoa riittää.

Jekku