Chrysler Grand Voyager 2,8L CRD vm.-07, ilmastointi ja päiväajovalot

Voyagerin ilmastoinnista oli toisessa korjaamossa löydetty vuoto, mutta sen sijainnista ei ollut mitään tietoa. Tähän otettiin avuksi UV-lamppu, jolla tutkittiin ilmastointijärjestelmän ympäristöä. UV-lampun kanssa tulee käyttää erityisiä laseja, joiden läpi kylmäaineen seassa olevan väriaineen näkee. Sitä olikin ympäri konetilaa roiskeina, joten aluksi tarkan vuotokohdan löytäminen oli haastavaa. Toisaalta, vaikka suurin väriainekertymä paikannettiin kuivaajaan ja siitä lähteviin putkiin, roiskeita oli niin paljon, että oli mahdotonta olla 100% varma asiasta.

UV-lamppu ja sen kanssa käytettävät keltaiset lasit.

Viivi kävi vähän jeesaamassa välillä.

Kun aloin tyhjentää järjestelmää kylmäaineesta ja otin korkeapainepuolen huoltoliittimen korkin pois, se pulputti kylmäainetta liittimeen. Epäilys vuotokohdasta siirtyi itse liittimeen. Varaosaa tuntui olevan myös erittäin hankala paikantaa, joten puhdistin liittimen puhdistussprayllä läpikotaisin. Tökin myös liittimen sisällä olevaa kuulaa, jotta sekin puhdistuisi mahdollisimman kattavasti.

Tyhjensin järjestelmän aluksi yhden liittimen kautta, kun toista ei meinannut löytyä. Tietokannan kuvatkin osoittivat aivan eri paikkaan, mistä liitin sitten lopulta löytyi.

Jotta pääsin käsiksi kuivaimeen, joka ehkä juuri näkyy konetilan peräosassa, minun piti purkaa edestä ensin pois ilmansuodatin koteloineen.

Ilmansuodatin vei paljon tilaa ja oli juuri kuivaimen edessä.

Kuivain ja sen päällä olevan HP-liitin näyttää aavistuksen vihertävältä. Viherrys on kylmäainetta, joka kuplii liittimen päästä.

Puhdistin liittimen puhdistussprayllä. Möhnän määrästä päätellen ollaan vielä vähän vaiheessa.

Järjestelmän tyhjäämisen jälkeen vaihdoin kuivaimen, joka olikin hieman aikaavievä tapaus. Koska kuivain ei halunnut irrota pidikkeestään lievää väkivaltaa käyttäen, yritin irrottaa koko kiinnikkeen. Saatuani ensimmäisen mutterin auki, totesin kuivainta taivuttaessani, että siellä on toinenkin mutteri, jota en tule saamaan auki. Päätin jatkaa väkivaltaa kuivaimen kanssa ja se lähti sitten jonkin ajan päästä ähellyksen ja rengasraudan avustuksella. Aikaa kului varmaan tunti pelkästään tähän kuivaimen vaihtamiseen. Onneksi uuden pujottaminen paikalleen oli paljon helpompaa ja muistin kiristää pidikkeen ruuvin ennen kuivaimen asettamista.

Kuivaimen ollessa paikallaan ja liitin puhdistettu, pistettiin järjestelmään uusi kylmäaine ja toivottiin parasta. Järjestelmän täyttäminen meni ok, mutta testaamisessa tuli jälleen eteen vika. Paineet periaatteessa pysyivät järjestelmässä, mutta kompressori ei käynnistynyt lainkaan. Huolto-ohjelmisto ilmoitti, että järjestelmässä on joko vuoto tai kompressorin magneettikytkin ei kytkeydy. Tässä vaiheessa liittimen vuoto oli ainakin vähentynyt merkittävästi, mutta itse en ollut kovin luottavainen sen suhteen, koska kylmäainetta ilmestyi liittimeen jälleen huollon jälkeen. Kompressoriin emme päässeet käsiksi testerien kautta ja ajan vähyyden vuoksi emme ehtineet enää testaamaan kytkimeen meneviä liittimiä yleismittarilla. Asiakkaalle varataan tarvittaessa uusi aika kompressorin toiminnan tutkimista varten.

Kylmäaineen määrä löytyi moottoritilan tarrasta. 790g.

Toiseen huoltokertaan jo käytin sekä hp- että lp-huoltoliitintä.

Voyagerin tarina ei päättynyt kuitenkaan vielä tähän. Samaan aikaan, ja hieman lomittain ilmastointitaiston kanssa, valmistelin asiakkaan tuomia huomiovaloja (tai päiväajovaloja, miten kukin haluaa) paikalleen. Paketin mukana tuli kaksi led-valaisinta (28 lediä per valopuikula), joissa oli metallinen kiinnityspala. Aluksi mittailin valojen sijainnin ohjeistusten mukaisesti. Valojen on oltava keskellä min. 60cm päässä toisistaan, renkaan ulkoreunasta max. 40cm ja maasta valon alareunaan min. 25cm.

Mallasin valojen paikat etupuskurin aukkoihin ja yritin sijoittaa ne niin, että saisin vielä valojen päädyissä olevat ruuvit kiinni, kun valo on paikallaan. Haastavaahan se oli, mutta sorminäppäryydellä siitä selvisin. Kiinnitin paikan mallaamisen jälkeen valon metallikiinnikkeeseen kaksipuoliteipin ja liimasin kiinnikkeen paikalleen. Tämän jälkeen varmistin pysyvyyden kahdella pienellä ruuvilla. Ruuvi upposi näppärästi suoraan muovipuskuriin pelkän ruuvimeisselin voimin.

Alunperin tarkoituksena oli asentaa valot niin, että huomiovalot palavat silloin kun ajovalot ovat kytketty pois. Takavalojen oli tarkoitus palaa samaan aikaan huomiovalojen kanssa ja edelleen toki myös, kun valot kytketään päälle. Haasteena kuitenkin oli, ettei mistään tahtonut löytyä kytkentäkaavioita ja apua tilanteeseen. Autoliikkeestä saamamme kytkentäkaaviot eivät juuri tuoneet helpotusta tilanteeseen, joten koimme parhaaksi jättää monimutkaiset kytkennät tekemättä, ettemme saa aikaan enemmän vikaa. Järjestelmässä oli piuha, joka oli tarkoitus liittää pienen lampun johtoon. Kaivoimme etu-umpiosta parkkivalon johdon ja liitin piuhan siihen kolvaamalla. Ympärille käärin sähköteippiä.

Lampuilta itseltään tulevat johdot piti kalastaa puskurin rakosista konetilaan ja sieltä liittimelle. Muuten ihan ok, mutta johdot olivat liian lyhyet toiselta valolta katsoen, joten niitä piti jatkaa itse. Katkaisin lampun johdot n 10cm etäisyydeltä liittimestä lähtien ja kuorin johtojen päät. Leikkasin rullasta samanvahvuista johtoa n. 20cm per johto ja kuorin myös näiden johtojen päät. Kolvasin Kustin avustuksella johdon pätkät entisten väliin. Muistin myös pujottaa väliin kutistesukkaa, joten liitoksesta tulisi siisti.

Johdot kiinni liittimiin, mokkulan liittimet akun napoihin ja lampun johto parkkivalon johtoon. Testataan ja toimii!

Valopaketti sisältöineen. Mustat levyt valoissa olivat irroitettavat kiinnikepalat.

Paketissa oli hyvät ohjekuvat sijoittamista varten.

Kytkentään tarkoitettu kaavio antoi ymmärtää, että keskellä näkyvässä laatikossa on jännitetunnistin.

Lamppu juuri asennettuna. Piuhat vielä nipussa.

Tarkkaan kun katsoo, näkee mig-lankaa ja niiden päissä lampun piuhojen liittimet. Kalastin näillä metallilangoilla piuhan päät puskurin kautta konetilaan ja voin sanoa, että ei ollut ihan yksinkertaista tämän auton kanssa. Puskuri ja konetila on todella tiivis.

Rullallinen piuhaa ja kolvi.

Tässä keltainen piuha on vielä kiinnittämättä parkkivalon johtoon, mutta mokkulalta lähtee johdot jo akun napoihin. Valkoinen möykky punaisessa johdossa on tietysti sulake.

Lamppujen testaus.

Jekku

Note to self: ennen kun kiinnittää umpion, voisi tarkistaa, että taustasuoja on paikallaan... minä tein niin, että kiinnitin umpion ja hokasin suojan heti sen jälkeen vieressäni.

Toinen asia, kun noiden metallilankojen kanssa leikkii akun lähellä, voi olla kuumat oltavat, mikäli ne osuu sopivasti akun napoihin. Minä laitoin akun päälle suojan siksi aikaa kun käsittelin lankoja.

Laser-leikkausta - Asentajakiltakyltti

Metallilevyä asetetaan laser-leikkuriin...

...ja tällaista sieltä tuli ulos.

Näistä kootaan mainosvalo tms. messuosastoilla käytettäväksi. Vastaavanlaisia saimme myös pienempinä versioina, joita voidaan hyödyntää rekisterikilven paikalla messuautossa, maalaussabluunoina, tms.

Jekku

Saab 2.2TiD vm.-04, käsijarrun kiristys

Saabin käsijarrun tuntuma oli käytännössä 'irtonainen', joten säätövaraa riitti. Tarkistin tietokannasta, montako hakasen napsausta kuuluu oikein kiristetystä käsijarrusta kun siitä vetää. Kiristin keskikonsolin sisällä olevaa kiristysmutteria aika tavalla ja välillä varmistin, missä mennään, vetämällä kahvasta.

Keskikonsolin säilytyslokeron pohjalla oli kumisuojus, jonka alla oli kolo. Kolosta pilkistikin käsijarrun säätömutterin pää, joten käteen pitkällä jatkovarrella 10mm hylsy. Kiristystä sai tehdä kunnolla, että päästiin arvojen mukaiseen tuntumaan.

Jekku

Saab 95 2,2TiD vm.-04, ohjauskulmien säätö

Saab saapui ohjauskulmien säätöön. Ohjauksessa kuulemma jotakin ratinaa. Lisäksi vasemman takapyörän sisäreuna oli kulunut reippaasti enemmän kuin vastineensa oikealla puolella. Ohjelmiston peilien laskemat arvot tukivat tätä havaintoa. Pyörän camber on periaatteessa säädettävissä, mutta siihen tarvitaan merkkikohtaisia säätöpaloja, joita meillä ei ollut. Ne asennetaan toisena päivänä, mikäli asiakas ne autoonsa haluaa.

Ohjauskulmien teoriasta toisella kertaa enemmän, koska tästä tuli hyvin kuvapainotteinen postaus.

Asetetaan renkaisiin oikeat tasaiset paineet. Monesti sijaitsevat esim. bensaluukun kannessa tai kuskin oven karmissa.

Tarkistetaan välykset akselistoissa.

Käynnistetään ohjelmisto.

Valitaan kuvake, jossa auto tulee kohti. Siellä lisätään auton tiedot ja saadaan niiden perusteella autoon liitetyt valmiit arvot (joskus niitä ei ole, joten tiedot etsitään tietokannoista).

Lisätään tiedot kuormituksesta ja bensatankin täyttöaste.

Mitataan edestä ja takaa renkaan vanteen alareunasta mitta rengaskotelon kaaren alareunaan.

Ohjelmisto antaa tälle ajoneuvolle oheisenkaltaiset arvot.

Tällaiset peilit kiinnitetään jokaisen pyörän vanteeseen. Kiinnistysmekanismin vanteen ja renkaan väliin asetettavan 'kynnen' kanssa on syytä olla huolellinen, ettei vahingoita vannetta. Ja asianmukaisesti työkaluja on välillä enemmän kuin laki sallii...

Peilit on kiinnitety, mutta kamerat eivät saa yhteyttä...

...kamerat ovat pylväänsä yläpäässä, kun auto taas alhaalla. ;)

Kamerat tulkitsevat peilien signaalia.

Pyörien asentojen mittaamiseen tarvitaan kameroille suunnattua informaatiota. Autoa työntelemällä pyörissä olevat peilit liikkuvat ja tieto siirtyy ohjelmistoon. Autoa vieritetään käsin ees taas, ohjelmiston antamien ohjeiden mukaisesti.

Auton vierittäminen tulee suorittaa varovaisesti, koska värähtely ja liian suuri vauhti antavat epätarkat arvot ohjelmistolle.

Seurataan ohjelmiston opastusta. Sijoitetaan jarrupolkimen lukitsin ja poistetaan nosturin kääntölevyjen lukitustapit.

Jarru lukitaan hyvin ... tai niin hyvin kuin se tällä palikalla on mahdollista, kun kiristemuovi liukuu itsestään pois alta.

Kääntölevyjen lukitustapit pois.

Käännetään rattia ohjelmiston ohjeiden mukaan ääripäästä toiseen. Tässä on oltava tarkkana, ettei tärisytä autoa tai seiso peilin edessä.

Pieniä säätöjä vaille. Kokonaan vihreät merkitsevät, että arvot ovat hyväksytyllä alueella. Puna-vihreät kertovat, että säätöjä pitäisi suorittaa kohti vihreää aluetta. Musta viiva indikoi, missä arvo tällä hetkellä on.

Tämä arvo oli säädettävissä raidetangon päästä. 

Oikea caster-kulma (siis caster kulmat ylipäätään) ei ollut säädettävissä lainkaan, joten arvo oli jätettävä.

Vasemman takapyörän camber-kulmaa tutkimme pitkään ja totesimme, että sinne tarvitaan erilliset säätöpalat.

Rattilukko asennetaan säätöjen ajaksi.

Kake vääntää raidetangon säätöä ja seuraa samalla näytön viisaria.

Korjattu arvo on saatu vihreälle alueelle.

Takapyörän säätö olisi pitänyt olla löydettävissä täältä, näkyvien neljän mutterin yhteydestä, mutta tarvittavia paloja ei ollut.

Sama takapyörä hieman etäämmältä kuvattuna.

Oikean etupyörän caster-kulma korjaantui muita säätöjä tehdessä. Takapyörän camber siellä vielä kummittelee.

Tässä tehdään Ford Fiestaan samaa etupyörien auraus-kulmien säätöä heti Saabin perään.

Kierteiden vieressä näkyvä mutteri avataan raidetangon löystämiseksi. Käännetään tankoa samalla seuraten näytön arvoja. Kun arvojen mukainen kohta löytyy, kiristetään mutteri paikalleen.

Jekku

Note to self: ohjauskulmiensäätölaite on hyvin herkkä laite. Painavaa autoa työnnettäessä voi joutua tekemään saman työvaiheen moneen kertaan, mikäli auto pääsee tärähtämään. Kevyemmällä Fiestalla työntelyvaihe sujui helpommin.