Fiestan umpioiden maalaus ja lakkaus

Projektiautomme umpiot ovat odottaneet sopivaa hetkeä maalia ja lakkausta varten. Ennen hiihtolomaa ruuhka ilmeisesti hieman helpotti, joten pääsimme hommiin. Hioimme umpioiden pinnat kevyesti 1200 hiomapaperilla. Jotain tietynlaista toki, mutta en muista. Meille ei näitä maalauksen saloja suuremmin opeteta.

Umpiot aseteltiin telineeseen ja maalipuolen opettaja hoiti puhdistuksen ja maalauksen efekteineen. Päävärinä valoihin on tumma sininen, mutta efektinä etuvalojen luomella on punaista, joka valon kanssa antaa hieman violetin sävyn. Lisäksi päälle suihkutettiin vielä lasikuulakidettä.

Sivuosiin (jotka kuuluvat siis auton sivuun, lähelle helmaa) tuli enemmänkin väriä. Opettajamme sekoitti punaisen ja sinisen värejä, jolloin osien toisesta päästä tuli sininen, toisesta punainen. Tällöin keskellä on jänniä eri violetin sävyjä. Näiden pääsävyjen alla oli lisäksi vielä jonkinlaista hopeakidettä, joka teki pinnasta kimaltavan.

Maalauksen annettiin kuivua seuraavaan päivään, jolloin umpiot hiottiin äärimmäisen varovasti pinnasta veden ja vielä kevyemmän hiomapaperin avulla. Tämän tarkoituksena oli saada pienen pienet terävät särmät pois, joita pintaan oli päässyt muodostumaan. Viimeistely tehtiin karhunkielellä, jolla pinta tehtiin 'harmaaksi'.

Kaikki osat vietiin seuraavaksi maalauskammioon ja pestiin vesiohenteisella silikoninpoistoaineella (jos nyt muistan oikein) pyyhkäisemällä. Minä, Nina ja Akusti pääsimme testaamaan suihkuttamista tässä vaiheessa. Ehkä hieman arvelutti, kun kyseessä oli kuulemma suurin (ja vaikein) ruiskuista ja vaikeimmin käsiteltävä paksu lakka.

Vauhdikas kuva maalarista.

Reunapaloihin kahta väriä yhtäaikaisesti.

Etuvalot saivat sinihohtoisen värin. Yläreunaan, luomeen, laitettiin aavistus punaista violetinsävyn saavuttamiseksi.

Maalauksen jälkeen umpiot ja reunapalat hiottiin vielä kertaalleen mm. karhunkielellä, jotta pinnasta saadaan mahdollisimman sileä.

Kusti ja minä raitisilmanaamareissa valmiina lakkaustoimenpiteeseen.

Jekku

Note to self: maalatessa/lakatessa on hyvä muistaa kytkeä maski paineilmalaitteeseen, että saa raitista ilmaa...?

Projektiauton lyhdyt saavat väriä

Ford Puma vm.-98 vetonivelen asennus

Vastikään vetonivelen vaihdossa ollut Puma palasi vastaavaan operaatioon, kun vetoakseli oli yllättäen irronnut nivelestä. Vetonivelen lukitsevaa sokkaa ei oltu asennettu vetonivelen ja akselin väliin ja kas rattia käännettäessä reilusti... 'plop'...

Vetonivelen asennuksessa oli oltava huolellinen, koska lika ja sora mitätöivät kaiken nähdyn vaivan. Osat pestään huolella ja niitä käsitellään niin, ettei väliin pääse mitään ylimääräistä. Työssä on huomioitavaa myös, että aina vetoniveltä käsitellessä siihen on vaihdettava suojakumit kun kumin sisältö on altistunut lialle ja rasvattava huolella. Uuden suojakumin mukana tuleva rasva tyhjennettiin kokonaisuudessaan vetonivelen ja kumin sisään.

Pesu, puhdistus, rasvaaminen, pantojen kiristäminen... Kaikki sujui hienosti, kunnes tuli aika sijoittaa sokka paikalleen. Ilmeisesti olin niin keskittynyt asiaan, että edes kuvaa en ollut ottanut, pahoittelen. Akselissa on poorituksen ympärillä rako, johon sokka ujutetaan. Samanlainen rako on vetonivelen sisällä. Kun sokka on akselin ympärillä, se pitäisi saada työnnettyä vetonivelen sisään niin, että sokka napsahtaa paikalleen nivelen sisällä. No, eihän se sinne mennyt. Olimme saaneet ohjeeksi, että sokka 'yleensä' tulee laittaa ensin akselin ympärille ja napauttaa esimerkiksi kuparivasaralla vetonivelen päähän, jolloin ne muljahtaisi sisäkkäin.

Avainsana 'yleensä' todellakin oli tämän homman juju. Taistelimme Millan kanssa toista tuntia ja totesimme, että sokka on pian entinen, ellemme keksi jotain muuta keinoa. Olimme salaa pohtineet, josko pitäisi ensin laittaa sokka nivelen sisään, joten pyysimme vahvistusta ajatukseen toiselta opettajalta. Kokeilimme siis tätä tapaa ja akseli napsahti kuin taikaiskusta niveleen kiinni. Meni jopa niin helposti, että epäuskoisina temmoimme akselia, josko se lähtisi irti uudestaan.

Loppujen lopuksi saimme siis onnistuneesti nivelen kasaan! :)

Jekku

Note to self: jos joku ei onnistu, think out of the box ja kyseenalaista metodit. Opettajalta voi aina kysyä vaihtoehtoisia ideoita. Hyvin usein tämä on ongelmanratkaisua parhaimmillaan!

Vetonivelen toinen pää.

Poori näkyy hienosti kuvassa kohdassa, mihin akseli sijoitetaan.

Uusi kumi - vanha kumi. Kun kumi lipsahtaa pois paikaltaan tai ylipäätään vetonivel asennetaan uudelleen, suojakumi vaihdetaan joka kerta.

Käytimme vetonivelen pesukoneessa, mutta jälkeenpäin totesimme, että idea oli heikko. Pesukoneessa lentää niin paljon hiekkaa, että saimme puunata aika tavalla vielä pesukonepyörityksen jälkeen. En suosittele.

Suojakumipakkauksessa tulee mukana pussillinen rasvaa. Asentaessa on muistettava, että pussukallinen on tarkoitettu laitettavaksi KOKONAAN.

Vetonivelen sisusta pestään niin usein kuin on tarpeen, että kaikki hiekka ja moska poistuu. Murunenkin voi tehdä tuhoa, mikäli se jää rasvan sekaan. 

Milla kiristää pantaa pihdeillä.

Tässä kuvassa näkyy kiristyspannan rakenne. Keskellä näkyviin koloihin kiristetään nipukka käsin tai pihtien avulla niin kireälle kuin saa. Vasemmalla näkyvä kulmikas uloke puristetaan tämän jälkeen erillisillä pihdeillä (alempana kuvissa).

Suojakumin sisällä on aika paljon rasvaa.

Pannan kiristintyökalu.

Pannat kiristetty.

Ford Puma vm.-98 napamutteri

Puman napamutteri jäi asentamatta vetonivelen kiinnittämisen jälkeen, joten askartelimme sen paikoilleen toisen vuosiluokan opiskelijan, Inkan, kanssa. Tämä oli pieni mielenkiintoinen homma, joten tein tästä oman postauksen.

Uusi mutteri saapui, mutta paikoilleen asetettaessa ymmärsimme, että lukitus ei onnistu siten kun oli ohjeistettu. Vetonivelen päässä on kolo, jonka kohdalta napamutterin reuna pitäisi taltan tai ruuvimeisselin ja vasaran avulla mäjäyttää kolon sisään. Mutteri painui kuitenkin liian syvälle eikä lukitus onnistunut. 

Opettajalta saimme vinkin laittaa väliin vahva brikka, joka nostaisi mutteria riittävästi. Tällaisen hankkiminen olikin sitten jännempi juttu, kun varaston suurin brikka oli liian pieni. Opettajamme sellaisen meille kuitenkin sai hankituksi... Brikan jälkeen mutteri istui hyvin ja sain lovetettua reunan. Napamutteri kiristettiin 290Nm tiukkuuteen ja sitä varten oli haettava vahva momenttiavain peräti varastolta. Vielä pyörän pultit 85Nm tiukkuuteen ja valmista tuli.

Jekku

Note to self: renkaan voi usein kiinnittää ennen napamutterin kiristämistä ja loveamista. Helpottaa hommaa huomattavasti. ;)

Aivan keskellä näkyy akselin pää ja napamutteri. Akselin päässä näkyy myös pieni kolo, johon napamutterin reuna tuli lyödä.

Ilmastointijärjestelmän huoltaminen Silver Futura -laitteella

Ohessa on luomani opastusvideo ilmastointikoneen käyttämisestä. Ensimmäisen harjoituskerran tein Citroen Berlingon kanssa opettajan avustuksella ja sen aikana keräsin kuvia. Koostin kuvista videon, jota sitten hyödynsin uudestaan tekemällä toisen harjoituksen omaan autooni. Sainkin yhtä pientä neuvoa lukuunottamatta tehtyä koko huollon itse, mikä oli ihan palkitsevaa. Meillä on kurssin päätteeksi kokeet ilmastointijärjestelmän toiminnasta ja säädöksistä. Laitteen käyttäminen auttaa hieman ymmärtämään järjestelmän toimintaa, joten muiden opiskelijoiden työssä tämä video voi myös auttaa.

Jekku

Note to self: Laitteen lisätessä uutta öljyä järjestelmään on syytä varmistaa, että laitteen säiliössä on jotain, mitä lisätä ;)