Sähköasioiden kertausta videon muodossa

Teimme parina hallipäivänä koostetta sähköasioista, koska ne tuntuvat olevan vaikeimpia asioita saada menemään kupoliin. Hankalinta on monilla, kuten minullakin, välillä ymmärtää, missä vaiheessa mitäkin mitataan ja miksi? Ihan perusasioita kyllä, mutta käytännössä ne saa ainakin minut sekoamaan sukkiini. Käytännön harjoituksissa taidot paranevat ja käsitys siitä, mitä mitataan.

Jekku

TO: ilmastointimysteeri ja hihna

TO = työssäoppi

Ilmastointimysteerissä seurasin silmä kovana, miten ongelmaa etsitään sieltä ja täältä ja moneen kertaan. Auto oli ollut huollossa ja ilmeisesti akun kenkä otettu jossain kohtaa irti, minkä seurauksena ilmastointi jostain syystä ei enää toiminut. Vastaavankaltaiseen haasteeseen ei oltu ennen törmätty ja ilmennyt vika oli omituinen.

Vianhakua tehtiin todella pitkään, kunnes asiakas jo tuli noutamaan autoaan. Senkin jälkeen vielä äimisteltiin ja haeskeltiin yhdessä. Auto oli testipistokkeen päässä miltei koko ajan. Reaaliaikaista dataa seurailtiin mm. ilmastointilaitteen aktiivisuudesta ja lämpötiloja niin sisältä kuin ulkoa. Testerillä myös muokattiin laitteen koodausta, mikä olisi ehkä voinut vaikuttaa laitteen toimintaan. Mm. laitteen epäiltiin menneen kuljetustilaan, joka yleensä on päällä esimerkiksi tehtaalta lähtiessä. Testerin kautta tarkistettiin myös ilmastointijärjestelmän muut asetukset, kuten onko se kytketty external vai internal kompressoriin. Kysyin, mitä se tarkoittaa ja sain vastauksen, että external viittaa magneettikytkimeen ja internal muuttuvasiipiseen kompuraan. Tähän asiaan pitäisi vielä vähän tutustua...

Laitteesta tarkistettiin johdot, liitännät, putket ja tehtiin ilmastointihuoltokin kahdesti, mutta missään ei näkynyt mitään epäilyttävää. Toistaiseksi en ole tietoinen, mitä tälle tapaukselle kävi.

Kompressorin piuha on tuolla takana jossakin. Sen tarkastusta varten piti irroittaa ilmanputsari ja kaasuläppäkotelosta osa.

Ilmastointilaitehuolto käynnissä.

Liitännät ovat erittäin helpossa paikkaa esillä.

***

Päivitys 4.10.2014: Puhuin aiemmin kirjoituksessa apulaitehihnasta, mutta kyseessä on siis korkeapainepumpun hihna. Yhteispaineruiskutus (Common rail) on dieselkoneiden polttoaineruiskutusjärjestelmä, jossa pumppu pumppaa polttoainetta tasaisella paineella polttoaineputkistoon ja sitä myöden sylintereihin. Sylintereihin ruiskutusta ohjaavat sähköiset suuttimet, jotka mahdollistavat entistä tarkemman annostelun.

No sitten oli vuorossa korkeapainepumpun hihnan nopea vaihto. Auto tuotiin hinaten pajalle, koska 'ei lähde pyörittämään konetta, vinkuu vaan'. Hihnahan se siellä pölläytteli, kun moottoria hinurin päällä yritettiin käynnistää. Hihna oli todella näppärä vaihtaa. Se on kätevästi esillä moottorin etupuolella ylhäällä. Kiristin ja ohjainrulla vaihdettiin uusiin. Kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa.

Hihna huonossa kunnossa. Suojakuoren alta koko osio aivan ruskean pölyn peitossa, mikä on tullut hioutuneesta hihnasta.

Alempi hihna on varsinainen apulaitehihna. Tämä kyseinen moottorihan toimii ketjuvetoisesti.

Puhdistettu kunnolla ja uutta hihnaa laitetaan.

Kiristysrulla ja ohjain asennettu ja hihna on valmiina.

Rikkoutuneesta hihnasta näkee hyvin mielenkiintoisen rakenteen.

Konetilassa oli 'muutama' tällainen hihnan 'nappula'. :)

Vanhat osat toki vaihdettiin uusiin.

Jekku

Note to self: toisinaan se vianhaku voi olla todella piinaavaa...

TO: perushuoltoa ja mielenkiintoisia pikkujuttuja

TO = työssäoppi

Työpaikalla asiat ovat niin eri tavalla monin eri tavoin. Sitä tuntee itsensä niin yksinkertaiseksi osaavien joukossa. Välillä taukopuheistakaan ei tahdo ymmärtää mitään, mutta aikaa myöten sitä varmaan pääsee kaikesta jyvälle. Harmillista vain on se, että tämä hauskuus loppuu pian kesken. :)

Pelkästään jo tavoissa ja töissä on eroja kouluelämään, niin puhumattakaan autoista. Niissä on monia hienoja yksityiskohtia, joista tähän kuvien keralla pari esimerkkiä.

Porscheissa ei aina ole akku suoraan näkyvillä. Latausta varten on näkyvillä plus ja miinusnavat, jotka yhdistyvät akkuun pellin alla. Esteettistä. Säiliö napojen välissä on ohjaustehostimen öljyä varten.

Hyvin suuri osa peruselementeistä on piilossa kansien ja kuorien alla. Hyvä puoli tässä on ainakin se, että kannet ja moottoritila pysyvät siistimpinä. Toki tässä on haettu varmasti suurelta osin esteettistä hyötyä.

Kaikille autoille suoritetaan asianmukainen koeajo huollon jälkeen. Tähän vaihdettiin jarrut ja palat, mutta myös jousitusta säädettiin. Jousituksen säädöstä en ymmärtänyt toistaiseksi höykäsen pöläystä, mutta eiköhän sekin aika vielä koita. Pääsin mukaan kyytiin sentään koeajolle.

***

Cayennen huollossa käytiin läpi kaikki perusasiat, mutta ohjelmassa oli myös jarrunesteiden vaihto. Ensin tarkistin rengaspaineet, pesunesteen, jäähdytinnesteen pakkasenkeston ja pinnan tason sekä saranoiden, pallonivelien ja lukkojen rasvailut. Seuraavaksi vaihdettiin polttoainesuodatin konetilaan. Ensin ruuvataan kannen mutterit irti varoen, hieman kerrallaan, ettei reunan alta loiskahda polttoainetta turhaan. Otetaan kansi pois syrjään ja valmistellaan imulaite (tässä kohtaa käytettiin jarrunestekannua, paineilmaa). Imetään suodatin astia tyhjäksi unohtamatta imeä suodattimen päältä. Vaihdetaan suodatin. Vanha suodatin on syytä roudata suoraan jätteeseen, ettei se haiskahda nenään. Ruuvit kiinni kun suodatin on paikallaan. Polttoainejäämät/-roiskeet putsattiin huolellisesti puhdistusspraylla.

Seuraavaksi avasin öljykorkin, jotta voin nostaa auton. Tässä välissä katsottiin pyöriltä välykset ja joustintukien kunto, mutta myös vedenpoistoaukkojen kumit poistettiin. Sitten pohjapanssari pois ja öljy valumaan. Tämän auton rakenteessa on sellainen jännä jekku, että suoraan öljypropun alla on kiinteä tukivarsi, joten öljyä valutettaessa on kiva käyttää erillistä kumista ohjuria. Ohjurin sujautin taaemman tukipalkin ja öljypohjan väliin. Etummaiseen (tai taimmaiseen, edestä katsottuna) hieman öljyä läikähti, mutta se pestiin huolella pois. Proppuun uusi tiiviste ja paikalleen. Öljypohja pestiin puhdistusspraylla. Pohjapanssari kiinni.

Auto saatiin alas ja suoritin vielä etuovien saranoiden rasvauksen, jota en tehnyt auton ollessa nosturilla (ovia ei saa kunnolla auki nosturin vieressä). Raitisilmasuodattimen vaihdoin ohjaamon kakkoskuskin jalkatilaan. Ulkoisesti auto on kunnossa. Kaikista poikkeamista tehtäisiin huomiot huoltopöytäkirjaan.

Koeajolla ilmeni jännyyksiä. Hehkun valo syttyi kojelautaan eikä kaasu antanut oikein vastausta kunnolla. Myöskään start/stop -järjestelmä ei toiminut. Ongelma kuitenkin poistui, kun pysähdyimme liikennevaloihin ja moottori käynnistettiin  uudelleen. Kiersimme pienen lenkin kautta takaisin pajalle ja iskimme auton testeriin. Testeri näytti liian matalaa polttoaineen painetta, joten syy mahtoikin olla se, että polttoainesuodatin ei ollut ehdinyt täyttyä kunnolla koeajolle lähtiessä. Samalla kuitattiin huoltoväli testerillä.

Cayennen huoltoa. Öljyn vaihto käynnissä.

Uusi tiiviste.

Jarrunesteiden vaihto.

Kone jarrunesteiden vaihtoa varten.

Cayenne lähdössä koeajolle.

Jekku

Note to self: asentajien työ on niin näppärää ja sujuvaa. Itse kun totuttelee uusiin työvälineisiin ja tapoihin, on olo välillä kuin norsulla posliinikaupassa. Mutta eiköhän se siitä... :)

Melkein pyöränkulmien säätöä

Parina päivänä olemme Ninan kanssa yrittäneet kovasti säätää autojen kulmia, mutta meillä on ollut jostain syystä kammottavan huono tuuri. Ja huono mäihä sen suhteen, että pääsisimme oikeasti harjoittelemaan säätöä. Saimme toki hyvin harjoitusta valmistelusta säätöjen tekoa varten.

Ensimmäisenä oli Audi, joka oli asiakkaan tekemä hankinta AVK:lta, eli Autovahinkokeskukselta. Ennen mitään korjauksia koriin tai runkoon haluttiin tietää, missä kunnossa alusta on ja mitä kulmille pitäisi tehdä. Pohjasta autoa oli paikattu useammasta kohtaa, koska se vuoti aika tavalla öljyä. Kaadoimme hallissa reilun litran öljyä koneeseen ja tovin päästä huomasimme, että sehän on lattialla.

Kulmien osalta tosiaan teimme voitavamme, eli tarkistimme autodatasta tiedot kulmien säätöön ja valmistelimme auton nosturille. Kävimme läpi ilmanpaineet renkaista, auton kuorman, välykset ja asetimme jarrupolkimelle ja ratille tuennat. Auton liikuttelun jälkeen (joista kone kameroiden kautta saa alkutilanteen mitat) totesimme, että takapään camber ei ole säädettävissä laisinkaan. Etupään caster molemminpuolin oli eräänlaisen kelkkasäädön varassa, mutta arvot olivat pielessä toisiaan vasten. Eli jos kelkkaa säätää toiseen suuntaan, parantaa se toista puolta, mutta huonontaa samalla toista entisestään. Tälle ei siis voitu tehdä mitään, joten jätimme myös auraus-säädön tekemättä toistaiseksi. Asiakkaalle ilmoitettiin, mikä tilanne oli auton kanssa ja tällä erää huolto jäi siihen.

Audi A4, Autovahinkokeskus ostos.

Hallissa huomasimme vasta, että sehän pissii öljyä ihan reippaasti.

Kulmien säätöä varten tehdään valmisteluita. Tässä ratinkääntövaiheessa on hyvä muistaa irrottaa liukulevyjen kiinnitystapit ^^

Rattia käännellessä tulee olla kärsivällinen ja kääntää tasaisesti puolelta toiselle, ettei käy näin. Pyörissä on havaittu liikaa liikettä, joten mittaus tehdään uudestaan.

Audin kulmissa on pientä säädettävää.

Järjestelmästä voi tulostaa raportin.

Projektiautomme on tovin aikaa ollut kovin hiljainen. Yritimme Ninan kanssa löytää syytä sille, miksi virtalukosta avainta kääntäessä ei tapahdu mitään. No, aivan aluksi mittasimme akun varauksen, mutta emme osanneet pitää varausta riittämättömänä. Tässä vaiheessa opiskelujahan se olisi luultavasti syytä jo osata. :) Mittasimme akusta reilun 10V.

Seuraavaksi mittasimme ohjaamon sulakerasiasta kaikki sulakkeet yleismittarilla. Löysimme sieltä palaneen virtalukon sulakkeen, joka entisestään vahvisti vääriä epäilyksiämme siitä, että vika on virtalukossa. Opettajan puuttuessa peliin, testasimme uudestaan akun varausta. Se näytti jo alle 10V ja käynnistäessä reilun 5V. Eli vika oli aivan selvästi akussa. Aiemmalla testauskerralla emme Ninan kanssa hoksanneet käynnistää autoa ja testata jännitettä siten. Seuraavat varaosahakureissulle lähtijät toivatkin meille sitten uuden akun.

Projektiauton akku uusittiin.

Seuraava kulmiensäätöprojektimme oli VW Golfin kanssa. Teimme samat valmistelut. Ilmanpaineet, kuorma, välykset ja liikuttelut. Säätöjä olisi ollut tässä autoja enemmänkin, mutta käytännössä tämän ikäisessä autossa säätövaihtoehtoja ei varmaan aina ole. Takapään säädöt ei olleet tehtävissä lainkaan. Etupään caster-kulma ei ollut säädettävissä.

Camber-kulmaa yritimme kovasti säätää avaamalla joustintuennan alapäästä mutterit ja vääntämällä rengasraudalla pyörää vasten tukea hommassa kuitenkaan onnistumatta. Mutterien kiristämisen jälkeen arvot palautuivat lähes alkuperäiseen. Mutta kuulemma opettajalla aatoksissa olikin, että säätövaraa ei välttämättä paljon ole.

Aurausta olimme aloittelemassa tekemään, kun ymmärsimme, ettei toisessa raidetangossa ole lainkaan mutteria ja kierteitä. Tarina ei kerro, miksi näin oli. Samalla kohtaa opettaja kävi kierroksellaan katsomassa työtämme ja auton alla huomasi, että auton apurunkohan on läpimätä. Loppujen säätöjen tekeminen jäi siis siihen, koska auto oli selkeästikin jo vaarallinen liikenteessä. Yritimme etsiä vielä varaosaa, mutta sekin oli helpommin sanottu kuin tehty.

Golfin kulmat. Jälleen valmistellaan kulmien säätöä varten.

Vasemmalla näytöllä ohjeita seuraavaa tehtävää varten ja oikealla näkyy kamera, joka kuvaa pyörissä kiinniolevia peilejä. Peilien kautta kone laskee kulmat pyörille.

Joustintuen alapäästä yritimme säätää camber-kulmaa. Raidetangon päästä aurausta/haritusta.

Jos on päivää vielä jäljellä ja on juuri tehnyt töitä kulmiensäätönosturilla, voi hyvällä hetkellä ehdottaa nosturin huoltoa. Liukulevyjen aluset ja oikeastaan päälisetkin, olivat kovasti likaiset. Lika ja ryönä ei tee kovin hyvää puulaakereille levyjen välissä. Otimme liukulevyt pois, putsasimme hiekan ja roinan pois välistä ja nosturilta. Avasimme levyt, putsasimme ne sisäpuolelta hyvin ja ruiskutimme puulaakereille silikonisprayta. Luultavasti nosturi pian on jo hiekassa, mutta jos saamme tilattua vielä uudet muovisuojukset, laakerit ehkä pysyvät astetta paremmin turvassa.

Kulmiensäätönosturin liukulevyt olivat melkoisen likaiset ja hiekkaiset, joten päätimme huoltaa ne.

Sisällä on puiset kuulalaakerit. Laakerit voidellaan silikonispraylla.

Hiekkaa oli levyjen alla melkoisesti.

Laakereihin suihkutimme silikonisprayta.

Jekku

Note to self: pitäs varmaan käydä salilla, kun ei meinaa saada ruosteisia muttereita auki... ;)

TO: vaihdelaatikon räjäytys ja Boxter kasaan

TO = työssäoppi

Muok. 19.10.2014: Päivitin hieman virheellistä sisältöä ;)

Päivän agendalla oli mm. Carreran vaihdelaatikko, joka oireili ajaessa. Rahisee, vinkuu ja ties mitä. Ammattilaisen korvaan se kuulosti ilmeisesti heti laakerivialta, joten aloimme irrottamaan vaihdelaatikkoa autosta. Vaihteistoista on ollut puhetta koulussa, mutta tällä tavalla purettuna moista en ole vielä ennen nähnyt. Tapaus oli sinänsä äärimmäisen mielenkiintoinen ja vempele näyttää siltä, että se ei voi tehdä mitään järkevää... mutta enköhän minä vielä ymmärrä jonain päivänä. :)

Työssäopissa mukavinta on se, että äärimmäisen pienistäkin asioista saa niin paljon. Kävin purkamisen lomassa jeesaamassa toista asentajaa, joka etsi vikaa autosta, jossa neliveto ei kytkeydy päälle. Minä sain istahtaa autoon, nosturin kyytiin ja naksutella nappulaa hytissä samalla kun asentaja kuunteli pohjan alla ääniä. Riemua sienistä, sanoisin...

Naksuteltava nappula, millä nelivedon saa päälle.

Oli huomoitavaa, että vaihteiston piti olla neutraaliasennossa...

Neliveto ei kytkeydy päälle.

Vaihdelaatikkoviallisen auton kytkin pitäisi myös vaihtaa.

Tässä vaihteisto pöydällä.

Öljyt olisi voinut valuttaa ennen irroitusta, mutta käy se jälkikäteenkin.

Pultit irti ja aski auki.

Alta paljastui komea näky. Ratasta rataksen perään.. kirjaimellisesti.

Magneetti oli kerännyt aimo kasan hilettä.

Oho, kuva tuli ylösalaisin... tähän aukkoon tulee tasauspyörästö.

Em. tasauspyörästö.

Tasauspyörästöä.

Siirtotangot, jotka valitsevat vaihteen.

Laakerit pitäisi saada pois. Niitä lämmitettiin kuumailmapuhaltimella muutama minuutti, jolloin lämpölaajeneminen auttaa irroittamisessa.

Pyörästöhässäkkä irroitettu. Vasemman puoleisen rataspötkön alin sileä laakeri oli viallinen. Sitä pyörittäessä ääni oli rahiseva, eikä se luistanut yhtä hyvin kuin muut. Toimiva laakeri ei pidä ääntä käytännössä lainkaan ja pyörii todella vaivattomasti.

***

Aiemmin mainitsemani kosteusvaurioinen Boxter oli vihdoin siinä kunnossa, että sisustat voisi laittaa paikalleen. Kuitenkin ennen mitään suurempaa ehostusta, oli tarkistettava, että veden ulosmenoaukot toimivat nyt kuten niiden pitäisi. Asentajapari meni auton sisälle taskulampun kanssa ja veti katon kiinni. Minä lorottelin vettä letkusta katon päälle niin, että se valui katon kautta poistoaukkoja kohti. Samaan aikaan sisäpuolella asentaja tarkisteli tilannetta, että vesi ohjautuu oikein.

Kaikki irroitetut osat löysivät paikkansa ja penkitkin saatiin paikalleen. Ainoa jännä vaihe oli toisen turvavyön pulttien kierteiden kanssa. Niitä jouduttiin hieman kierretapilla avittamaan, että pultti sopi. Ennen penkkien ruuvaamista paikalleen imuroin roskat lattialta. Penkkien nostamisessa autoon sai olla tarkkana, ettei onnistuisi penkin kiskolla kolauttamaan oven pieliin tai jalkalistaan. Viimeiseksi auton sisusta puunattiin puhdistussuihkeella, että kaikki asentajan jäljet saataisiin hävitettyä.

Sulakerasian kangaspintainen kotelo oli myös poistettu turvaan kosteudelta.

Jalkalistat, turvavyö, mattojen nastat ja uusi keskusyksikkö paikalleen. Piuhat tulevat kiinni penkin sähköihin. Näkyviin reikiin kiinnitetään penkit kiskoistaan.

Jekku