TO: Porschen ketjun kiristäjät

TO = työssäoppi

Päivän agendalla oli mm. ketjun kiristäjien asennusta, pientä perushuoltoa ja sekalaista sälää. Avustin valojen tarkistamisessa välillä toisella työmaalla ja ajoittain kävin tarkistelemassa Boxterin tilannetta, ettei paikat kuumene liikaa kuivaimen ollessa päällä. Opiskelin lisäksi lisää tietokantajärjestelmän käyttöä ja seurailin tarkasti aamutoimien (päivän varauslistat ja osien keräily) sujumista. Toki välissä minun piti itsestäni tehdä päivän pelle, kun piti jarrupoljinta painaa ja painoin kytkintä... siinä sitten ihmeteltiin, että missä vika. Mutta siellähän se penkin ja ratin välissä :D

Mutta kuitenkin suurimman osan ajasta taistelimme ketjun kiristäjien kanssa... Potilaamme saapui kympin maissa ja pääsin asettelemaan autoa nosturille ajolevyjen kanssa. Auto oli niin matala, että nosturin tallat eivät mahtuneet auton helman alle nostopaikoille.

Hoppa ylös ja ensimmäinen kiristäjän paikka olikin suoraan hollilla, eikä suurta etsintää tarvinut tehdä. Toisen huoltajan aiemmin näyttämä osienhaku- ja tarkistusjärjestelmä vielä osoitti hyvän kaaviokuvan siitä, millainen pala minnekin menee ja miten suurempi kokonaisuus koostuu näistä osista.

Ensimmäisen kiristäjän ollessa paikallaan, tyhjennettiin jäähdytysnestesäiliö, koska sen letku kulki toisen kiristäjän edessä. Letku tulisi siis irroittaa ennen kiristäjän vaihtoa. Ensin irrotettiin ilmanputsarinkotelo pois tieltä. Jonka jälkeen letkujen pannat saatiin hyvin auki, mutta lyhyet ja paksua materiaalia olevat letkut ovat hyvin hankalaa sorttia, koska ne eivät juuri taivu. Lisäksi letkut jämähtävät monesti tiukasti kiinni putkeen. Nitkuttelulla ja letkun päiden irroittelulla (putken ja letkun väliin varoen työkalua) voittoon. Samassa hötäkässä, ilmanputsarin aukon sisäpuolella, kaasuläppäkotelossa, kuminen suojus repsotti ja reuna oli työntynyt kaasuläppäkotelon sisään. Tämä voisi olla yksi syistä, jonka vuoksi asiakas autonsa toi huoltoon...

Kiristäjän irrottamisessa ei teknisesti ollut mitään erikoista, mutta tila oli erittäin ahdas, joten aikaa paloi pienen lenkkiavaimen kanssa nyhräämiseen ja asentojen vaihtamiseen. Uuden osan kiinnilaittaminen kuitenkin oli vielä tuplasti jännempää, koska kantta piti painaa tasaisesti jousen kanssa, että ruuvit saisi kiinni. Helpommin sanottu kuin tehty

Osien ollessa jälleen paikallaan, kiinnitettiin letkut ja niiden pannat, laturi ja eräs tiellä seikkaillut johtonippu. Ilmanputsarinkotelon kiinnitysaukkoihin vaihdettiin uudet kumit, jotka eivät pääse lipsumaan pois paikaltaan. Viimeisenä lisättiin jäähdytysnesteet, jotka oli poistettu. Vanhat olivat vielä hyvässä kunnossa äskettäin vaihdettuina.

Kun homma oli pulkassa, kone startattiin, että kuultaisiin ero alkuperäiseen. Oikein mukavat pörinät!

Tässä Boxter, josta en saanut viimeksi kuvaa. Sitä kovasti kuivatellaan.

Tässä eräs mielenkiintoinen vanhempi Porsche, jolle kävi pieni haaveri. Toivottavasti tähän saa tutustua lähemmin tulevaisuudessa.

Edellä mainittua haaveria ohjaamon puolelta. Huono kuva, mutta takana näkyvät putket ovat myös puhki sulaneet ja hieman kärähtänyttä pahvia.

Erilaisia kuvia alustan rakenteista. Erittäin mielenkiintoisia.

Matalan auton nostamiseksi ensin tunkattiin reunaa ylös, että alle saatiin sujautettua ajolevyt. Nämä mahdollistavat nostimen tallojen sijoittelun auton alle.

Uudet osat. Vasemmalla tiiviste ja oikealla ketjun kiristäjä.

Kiristäjiä asennetaan kaksi. Toinen tänne alapuolelle. Öljyastia alle, hieman ruuvia auki ja otetaan öljy talteen. Voidaan lisätä öljyä hukkaan menneen tilalle sitten sama määrä. Kiristäjän kansi näkyy suorakaiteenmuotoisen putkilenkin keskellä.

Suojaudutaan öljyltä. :) Ja varotaan avatessa, koska kannen takana on edellä esitelty jousi jännitteessä.

Jäähdytinnesteet valutetaan kahdesta lähteestä. Hanska kiertää paraikaa toista ja toinen ruuvi on saman putken varrella kuvan vasemmassa reunassa.

Jäähdyttimennesteen proppuihin laitettiin uudet alumiiniset tiivisteet. Vanhat olivat eri paria (kuvassa) ja suosivat huollossa käytettäväksi samaa materiaalia kuin mitä vastinkappale on.

Konehuoneessa piti tehdä hieman tilaa, että kiristimen hattuun pääsi käsiksi. Ensin kuvassa törröttävä, jo puoliksi irtonainen, letkunpätkä.

Seuraavaksi laturi.

Toista putkea yritimme toden teolla irroittaa, mutta ei tahtonut aika riittää. Tässä uusi kiristin on hatun alla. Suuritöisin vaihe alkamassa, eli ahtaassa paikassa hatun painaminen ja ruuvin kolojen löytäminen. Tiivisteenkään seikkailunhalu ei auttanut työn valmistumista.

Ahdasta on.

Konehuone on melko kompakti tapaus.

Lisäsimme uusvanhat jäähdytinnesteet paineilmalaitteen avulla. Olimme ottaneet talteen vanhat nesteet (ei niin kauan sitten laitetut, kirkkaat) ja hörpimme tällä letkuhärvelillä vadista vanhat säiliöön.

Jekku

Note to self: lounastauosta olis hyvä pitää kiinni... meinas aika lentää turhankin nopeaan :)

Tuutorin ominaisuudessa ja Zafiran käyntiongelmia

Saimme jo hieman enemmän toimia tuutorien ominaisuudessa ja mikäs sen mukavampaa. Opastimme paria ykkösluokkalaista katsastustarkastuksen ja päästömittauksen tekemiseen. Päästömittauskokelaasta, Peugeot 407:sta tutkimme myös, miksi peruutustutka ei toimi. Tätä varten katsoimme vikakoodit ja totesimme sieltä, että takavasen anturi on viallinen ja sen viereinen oikosulussa. Testasimme oikosulun tekevää anturia toimivan anturin paikalle todetaksemme, onko oikosulku anturissa vai johdoissa. Poistimme vanhat koodit, vaihdoimme anturien paikkaa ja käytimme autoa hieman saadaksemme parkkitutkan hereille ja luomaan vikakoodit. Uusien koodien perusteella vika oli onneksi anturissa, joten ongelman ratkaisemiseksi tarvittiin pari uutta anturia.

Päivän mittaan myös kävimme, minä, Nina ja Anton, vihdoin kokeilemassa paikallisessa ammattivaateliikkeessä malleja, joista tilataan meille omalla koolla tuutorivaatteet. Niihin saadaan Tredun logot ja teksti 'Autoasentaja TUUTORI'. Myös Akusti on tuutori, mutta hän oli harmillisesti sairaana. Hänelle valitsimme yhteistuumin sopivat vaatteet.

Peugeot 407 ja peruutustutkan toimimattomuuden tutkiminen.

Peugeotin testipistoke nostettavan käsinojan alla.

Nina ohjeistaa ykkösille päästömittauksen tekoa.

Ykköset tositoimissa.

Pian saamme tuutori-rensselit Tredu-merkein.

Otimme Ninan kanssa työn alle lisäksi Opel Zafiran, jossa ongelmana oli huono käyminen. Lähdimme aluksi jo kaivelemaan tulppia, mutta toki aiheesta meille muistutettiin, että on hyvä ensin katsoa vikakoodit. Vikakoodien luvusta tuskallisimmaksi vaiheeksi äityi testipistokkeen etsiminen. Ensin yritimme itse. Etsimme kuskin jalkatilasta ja sulakelaatikosta, joissa monesti pistoke on sijoitettu. Toisena vaihtoehtona epäilimme keskikonsolin tuhka-/roskakippoa, johon löysimme irroitusohjeen käsikirjasta. Ensinnäkään ohjeen mukainen toiminta ei johtanut mihinkään vaikka sitä kokeili useampi ihminen.

Samaan aikaan minä etsin Autodatasta ohjetta testipistokkeen löytämiseen. Saimme 'kartan', joka ei näyttänyt tämän auton osilta laisinkaan. Se osoitti kuvassa keskikonsolin ja kojelaudan, mutta jätti kuvasta pois käsijarrun ja sen kotelon. Googletimme myös ohjeita, mutta emme tulleet hulluja hurskaammaksi ohjeesta 'käsijarrun alta', koska mielestämme siellä ei ollut mitään muuta kuin liimattu muovikoriste. Opettaja vinkkasi useamman tovin jo taisteltuamme, että voisi kokeilla katsoa testerin tietokannasta ohjeita. Minä en ollut ajatellutkaan asiaa, koska testeriä yleensä käytetään pistokkeen kanssa... eli osa tiedoista on saatavilla toki ilman yhteyttä autoon. Sieltä löytyikin sitten ihan valokuvaohjeet ja pistoke tosiaan oli käsijarrun allaolevan muoviläpyskän alla. Läpyskän saimme ohjeiden mukaisesti irroitettua pitkän ruuvimeisselin avulla.

Hyvänen aika, että oli etsimistä tämän pistokkeen kanssa...

Zafiran kattila muovikuoren alta paljastettuna.

Tulpat ja tulpan reiät täynnä öljyä ja möhnää. Pistimme uudet tulpat hankintaan.

Putsasimme tulpanreiät varoen pitkällä ruuvarilla ja paperilla, johon suihkautimme puhdistusspraytä.

Kärsineet tulpat.

Mutta oli aika pohtia, mistä öljy tulppiin seikkailee...

Epäilys kohdistui venttiilikopan tiivisteeseen ja irroitettaessa se oli osittain huonosti kiinni. Uuden saimme haettua, mutta liekö saamme itse vielä koota... sen kertoo toinen tarina.

Jekku

Note to self: melkein mitä tahansa kun alkaa tekemään ja diagnosoimaan, on hyvä aloittaa vikakoodeilla! Ja ne voi lukea, vaikka ei erityisesti tarvitsisikaan... ei siitä ainakaan haittaa ole.

TO: uitettu Boxter S

TO = työssäoppi

Aluksi työn alla oli Cayenne S, johon tehtiin pieni perushuolto. Öljyt ja suodatin vaihdettiin, sisäilmansuodatin uusittiin, tarkistettiin rengaspaineet ja rasvattiin lukot sekä saranat. Suodattimen tiivisteen unohdin voidella ja tietysti heti tuntui, että ihan perusasiatkin katoavat mielestä, kun on ammattimiesten seurassa 'häröilemässä'.

Seurasin myös toisen Cayennen jarrunesteiden vaihtoa ja sain opastusta laitteen käyttöön. Porscheissa usein täysi vaihto tehdään parin vuoden välein. Enemmän ja vähemmän seikkailin hallissa tutkimassa erilaisia töitä. Eräässä autossa oli ongelmia ahtimien kanssa. Niitä yritettiin herätellä ilmamassamittarien vaihdolla ja eri putkiliitäntöjen tarkistuksella, tuloksetta. Toisessa taas irroitettiin sadetunnistimen kiinnikkeestä anturia, jotta auto voitaisiin viedä tuulilasin vaihtoon yläkertaan. Kolmanteen suoritettiin useita pieniä kampanjaosien vaihtoa ja fiksauksia, koska auto oli menossa täyspuunauksen kautta myyntiin alakertaan.

Boxter S:n kanssa sainkin sitten ihan itsenäisesti edetä, koska sillä ei ollut kiire minnekään. Ongelman nimi oli se, että vedenpoistoaukot olivat menneet tukkoon ja vesi oli tulvinut sisään autoon. Lähdin irrottamaan autosta penkkejä ja mattoja. Jotta maton sai järkevästi koholleen kuivausta varten,oli irroitettava turvavöiden pultit, jalkalistat ja muutamia kiinnikenappeja. Maton alapuolella oli sienimäinen pehmuste/äänieriste, josta pystyin puristamaan vettä aika tavalla. Minulla oli kourallinen rättejä ja ämpäri, johon puristaa vettä. Kun sain enimmät vedet pois maton ja peltilattian välistä, kohotin maton puupalikoiden avulla hieman ilmaan, jotta ilma pääsisi kiertämään lattian tasolla.

Penkin alla olleesta keskusyksiköstä (lähinnä keskuslukitus, penkkisähköt ja mahdollisesti muutamia muitakin osia kattava laite) suorastaan kykeni kaatamaan vettä, joten se oli mennyttä kalua. Laatikkoon yhdistyneet liittimet puhdistin jonkin sortin elektroniikka puhdistusspraylla, josko ne vielä heräisi siitä henkiin. Katsotaan, mitä reppanalle käy...

Pahoittelen kuvien puutetta. Jollakin jäi puhelin kotiin :)


Jekku

TO: rento ensimmäinen päivä työssäopissa

TO = työssäoppi

Kouluohjelmani ollessa kovin suppea näin ensimmäisen jakson kohdalla, tuli puhetta koulussa, että hakisin työssäoppipaikan tyhjille päivilleni. Sainkin erittäin nopealla aikataululla paikan ja vielä kohteesta, jonne olin hakenut keväällä kesätöihin, Tampereen Porsche Centeristä. Kohteen korjaamopäällikköä oli helppo lähestyä jälleen ja aloitus saatiin sovittua heti viikonlopun jälkeen maanantaille (kävin tiedustelureissulla edellisenä perjantaina). Jess!

Ensimmäinen päivä meni osaltaan paikan ilmapiirin haistelemiseen ja työtapojen seurailuun. Kiertelin kyselemässä kaikenlaista ja yritin parhaani mukaan avustaa asioissa, jotka tilanteessa tuntuivat luontevilta. Tapasin päivän aikana Tammer Dieselin työntekijän, joka haki momenttiavaimia kalibroitaviksi ja toi edellisiä takaisin. Se olikin mielenkiintoinen tilaisuus kysellä kalibroinnista ja annetusta raportista. Hän kertoi, millaisilla työvälineillä työtä tehdään ja selasi tuomaansa kuvastoa. Lisäksi hän selosti, mitä raportin eri asiat kertovat tehdystä kalibroinnista ja miten heidän omat kalibrointilaitteistonsa voidaan todeta olevan ajantasalla sekä edelleen sertifioituja. Kaikilla vääntimillä on oma sarjanumeronsa, joiden perusteella voidaan tarkistaa, millaisia arvoja kalibroinnissa on saatu ja milloin ne on suoritettu.

Pääsin vihdoin ns. vääntämään, kun Panamera tuotiin pieneen perushuoltoon. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, saanko kuvata blogia varten vai en, joten monta hyvää tilannekuvaa puuttuu. Mutta huomenna on päivä uus.

Pohjapanssari oli kiinni noin miljoonalla ruuvilla, mutta oli mukava seurata vierestä, miten ammattimies kätevästi käyttää pientä akkuruuvinväännintä tässäkin. Autosta valutettiin tuttuun tapaan öljyt keräinastiaan ja vaihdettiin myös suodatin. Ja mikä hienointa, keräimen mukana kulki pari reiluja kumirukkasia, jotka olisivat ehdoton apuväline myös koulussa!

Öljyjen jälkeen ammattimies tiesi irroittaa uudesta autosta pienen kumisen suodattimen(?) moottoritilasta, jonka kautta ylimääräinen vesi kulkeutuu ulos. Ilmeisestikään tämä kuminen osa ei kuitenkaan sovellu Suomen oloihin, jossa lentää paljon neulasia, lehtiä, koivun purua ja kaikenlaista höytyvää. Tulppa siis ennemminkin pahentaa asiaa tukkiessaan veden kulkureitin. Hyvin mielenkiintoista.

Seuraavaksi käytiin sytytystulppien kimppuun. Puolat olivat hyvin jännän kaksiosaisen ruuvin kanssa kiinni kannessa. Osien välillä on vielä kuminen tiiviste. Tietenkin minun puolellani konetta tämä tiiviste oli jumahtanut kiinni ja ruuvipari vääntyi irti yhtenä palana, eikä erikseen, kuten oli tarkoitus. Lisää haastetta toi ohjaamon seinän puoleinen sytytystulppa, jonka sijainti oli todella haastava, vaikka minullakin on suhteellisen kapeat kädet. Kasaamisvaiheessa käytin toki itse momenttiavainta. Porschen järjestelmästä hain momentiksi 30Nm uusille tulpille. Vanhoille tulpille arvo oli 25Nm. Molempien arvojen ilmoittaminen oli mielenkiintoinen yksityiskohta.

Homma saatiin kasaan kun voitelin vielä ovien kaikki saranat ja lukot. Asentajapari kävi tämän jälkeen vielä koeajolla. Lenkin jälkeen katsoimme vielä testerillä vikakoodit, koska kuulemma vaihdelaatikko tuntui oudolta hitaasti ajaessa. Autoon oli tarkoitus vaihtaa myös vaihteistoöljyt tällä kertaa, mutta ne eivät olleet saapuneet huoltoajankohtaan mennessä. Vaihteiston outous kuitattiin sillä kertaa öljyjen piikkiin, koska testerillä ei näkynyt mitään vaihteistoon viittaavaa. Auto palannee öljyjen vaihtoon, kun öljyt saapuvat...

Vähän päästä halliin saatiin moottorivaloa vilautellut Cayenne S. Testerin useiden vikakoodien seasta ammattimiehet osasivat diagnosoida ongelman ilmamassamittariin. Itse en ehtinyt oikein ajatella mitään, kun jo irroitettiin ilmamassamittaria putkesta. Kovasti siinä sitten ihmeteltiin (tai lähinnä sillä hetkellä kuuntelin tarkkaavasesti vieressä kun ihmeteltiin), miten liitin ei sitten ole ollenkaan samanlainen kuin vastinkappale, mikä on kiinni ilmamassamittarissa. Kävi pian selväksi, että joku on onnistunut asentamaan autoon aivan toisen mallin mittarin. Mittari ja putkessa ollut siivilä puhdistettiin ja laitettiin takaisin, koska vaihtamisesta ei ollut ollut puhetta ainakaan toistaiseksi. Auton jatkosuunnitelmista en tiedä.

Komeet on pyörät.

Porsche Panameraan vaihdoimme tulpat ja öljyt. Lisäksi lukot ja saranat voideltiin. Tulppa no 1 (hädin tuskin näkyvissä kuvan ylälaidassa) oli harvinaisen ärsyttävän ahtaassa paikassa.

V8 vie tehokkaasti tilaa konepellin alla. 

Tulppaa no 1 irroitetaan. Räikkä piti kasata tulppaan useammassa erässä + kääntövarsi.

Tuore Panamera.

911, jossa takajarrut päässeet kulahtamaan Alastaron Porsche tapahtumassa.

Tästä tapahtumasta kuuli moneen otteeseen to-päivänä.

Tammer Dieselin antama kalibrointiraportti yhden vääntimen osalta. Kovin paljon muutosta ei ollut, mutta vääntimet käyvät kalibroinnissa tietyin aikavälein.

Tammer Dieselin 'setä' oli tyytyväinen, kun kyselin vääntimien kalibroimisesta.

Kalibrointipenkistä kuva katalogin sivulta.

Cayenne S vm. 2005 ilmamassamittari osoittautui erikoiseksi viritelmäksi. 

Jekku

Note to self: öljykeräimen ohessa oli isot kumihanskat! Siinä hyvä kehitysehdotus kouluun.

Volvo S40 vm.-03 340tkm määräaikaishuolto ja etujarrujen vaihto

Oman auton määräaikaishuollon tekeminen tuntuu jo ihan jouhevalta ja mukavalta, vaikka toki silloin tällöin pitää jotakin vielä kysyä. Alkajaisiksi teimme pintapuolisen tarkistuksen, pesimme auton ja vaihdoimme ilmansuodattimet (ohjaamo- ja moottori-ilmansuodatin).

Moottori-ilmansuodatin menossa paikalleen.

Takajarrut kaipasivat vain perushuoltoa ja se on aina mukavaa hommaa. Ainoa miinus on mustan pölyn kerääntyminen sieraimiin :D Aikaa paloi eniten siihen, kun odottelimme yhden jarrupalan ja värinälevyn liimauksen kuivumista. Värinälevy on paikallaollessaan kovassa puristuksessa, joten se toimii vielä mainiosti.

Akusti odottaa liiman kuivumista? ;)

Vaihteistoöljyä ei käsikirjan mukaan ole tarvetta koskaan vaihtaa. Tietääkseni se on autoomme kuitenkin joskus taannoin tehty. Öljyn väri ja taso oli kuitenkin erittäin hyvä, joten emme tehneet vaihtoa ainakaan tällä kertaa. Ohjaustehostimen öljytaso meinasi ensin yllättää, mutta epäilen laittaneeni korkin huonosti kiinni edellisellä kerralla ja taso sen vuoksi näytti papuja. Uudella tarkistuskerralla taso oli aivan normaali, joten se ei vaatinut täyttämistä.

Vaihteistoöljyn mittatikku osoittaa min ja max arvot öljyn ollessa kylmää tai kuumaa.

Pintapuolisesti kaikki konehuoneen letkut ja putket ovat hyvässä kunnossa. Pohjassa ainoa jännä juttu on takapyörän paikkeilla ison mutkan tekevät jarruputket. Ne ovat erittäin rapeassa kunnossa kaikki juuri samasta kohtaa. Katalysaattorin pohjassa oli myös pientä rappeumaa, mutta ei vielä pitkään aikaan puhki menossa.

Volvo on myös viime aikoina kuluttanut öljyä jonkin verran, joten tarkistimme pohjaa tarkasti se mielessä, mutta pohja on kuiva kuin beduiinin sandaali. Eli ainakaan alaspäin ei valu mitään. Kaasua painaessakaan ei pöllähtele savuja, joten öljyn häviäminen on toistaiseksi mysteeri. Vaihdoimme tällä kertaa suositeltua Castrolia ja seuraan, miten se vaikuttaa asiaan. Aiemmin olen laittanut Mobilia koneeseen. Öljyn katoamista etsimme myös turbon putkesta, mutta siellä ei ollut havaittavissa myöskään mitään ylimääräistä.

Öljyä valutetaan.

Öljyproppu ja tiiviste. Tiiviste tulee vaihtaa aina öljynvaihdon yhteydessä!

Tiivistevalikoima. Huomioi, että tiivisteen tulee aina sopia hyvin proppuun!

Remmiavaajalla oli mukava työskennellä. Tässä irtoaa öljynsuodatin.

Suodattimen tiiviste vaihdetaan aina suodattimen vaihdon yhteydessä.

Uusi kaunis suodatin ja tiiviste.

Huhuu! Ei siellä turbon putkessa mitään ylimääräistä ollut... tulipahan rassattua ja kurkattua sinnekin.

Etujarrujen vaihto oli mielenkiintoinen uusi projekti, jota en ole päässyt aiemmin tekemään. Etukäteen pohdin, saammeko levyt lähtemään irti, mutta loppujen lopuksi mitään suurempaa haastetta siinä ei ollut kun tekniikka oli oikea ;) Kun satula ja kannatin on irroitettu, kierretään pari pyöränmutteria kiinni kevyesti. Syy on yksinkertaisesti se, ettei levy lennä kovaa vauhtia kenenkään niskaan tai omalle jalalle kun se paukutetaan irti.

Tässä havainnoidaan sitä, miten pyörän mutterit on hyvä olla kiinni levyä irroitettaessa. Ja kuvassa on tosiaan vielä kannatin paikallaan, mutta se toki pitää irroittaa ennen levyn naputtelua.

Näissä hommissa saa käyttää reiluja työkaluja ja voimaa. :)

Käytimme reilun kokoista kuparivasaraa napautuksessa. Vasemmanpuoleinen levy lähti suhteellisen hienosti irti muutamalla kopautuksella ja sen jälkeen käsillä nykyttäen ja liu'uttaen ulospäin. Toisella puolella levy oli hieman jähmeämpi ja levy karkasi toiselta puolen aina takaisin, kun toiselta puolen napautti. Korjasin tilannetta auttamalla lenkkiavaimella levyn takaa, ettei levy pääse karkaamaan takaisin kun napauttaa toiselta puolen levyä.

Satulankannattimiin pitäisi vaihtaa uudet pultit ohjeiden mukaan, mutta pultit olivat oikein hyvässä kunnossa ja auto on omani, joten lisäsimme vain kierrelukitetta vanhoihin pultteihin. Asiakastyössä olisimme tilanneet uudet pultit ehdottomasti. Kannattimet olisimme myös hioneet ja maalanneet, koska ne ovat autossani melko rumat, mutta naapurihallin hiekkapuhallin oli edelleen rikki. Ehkä ensi kerralla ostan aivan uudet, koska toisella puolella sylinterin suojakumissakin oli alkavaa ongelmaa. Tämäkin olisi huomioitu toisin asiakastyössä.

Tulipas otettua surkea kuva, mutta tässä laitetaan tippa kierrelukitetta kannattimen pulttiin.

Uudet jarrulevyt oli helppo sujauttaa paikalleen. Monesti jarrulevyissä on suojakalvo, joka tulee puhdistaa ehdottomasti siihen tarkoitetulla puhdistusaineella. Näissä levyissä sitä ei kuitenkaan ollut vaan ne oli pakattu paksuun paperiin ja pahvilaatikkoon (ehkä siksi, koska eivät olleet ns tarvikeosia?). Puhdistimme kuitenkin jarrulevyt niiden ollessa jo paikallaan, koska onnistuin saamaan voiteluainetta niihin paloja laittaessa.

Uudet levyt ja palat vievät vähän enemmän tilaa kuin juuri poistetut vanhat osat, joten jarrusylinteri meidän piti molemmin puolin puristaa sisään. Se tapahtui kyseiseen toimenpiteeseen tarkoitetulla välineellä, jossa on jarrupalan muotoinen tukikappale ja vastinkappale, mikä tulee sylinterin reunaa vasten. Nämä kiristetään satulan ja sylinterin väliin. Tämän jälkeen vääntökahvasta väännetään näitä kahta osaa ikään kuin erilleen, jolloin sylinteri pakottautuu sisäänpäin.

Jarrusylinterin sisäänpuristaminen käynnissä.

Uudet jarrulevyt. On ne sitten kauniit.

Voi rähmä, miten huono kuva tässäkin. Kuvalla haluan osoittaa, että ennen uuden jarrulevyn paikalleen asettamista napa on putsattava huolella, ettei väliin jää röpelöä.

Uusi levy ja palat asennettuna.

Jarrupaloistakin opin jälleen uutta. Niiden pakkauksessa tulee mukana pienet hakaset, jotka voi kiinnittää jokaiseen palaan. Niiden tarkoitus on ilmoittaa palojen kulumisesta, kun hakasen reuna osuu aikaa myöten jarrulevyn pintaan. Hakasten hankautuminen pitää karmeaa ääntä.

Jarrupala ja 'räminähakanen'.

Jarrutesterissä saatiin kiitettävä. Turvallisia kilometrejä taas vähäksi aikaa. Seuraava tavoite on ottaa päästöt ja viedä menopeli katsastukseen.


Jekku

Note to self: jarrut on syytä puhdistaa huolella, jos voiteluainetta pääsee niiden pintaan!